Anni Ollikaisen Vapaa sana: Ulkosuomalaisuuden nurjat puolet – Menetyksen hetkellä ulkosuomalaisuus korostuu

Anni Ollikainen

Anni Ollikainen

Viisi vuotta ulkosuomalaisena on lyhyt aika, mutta toisaalta taas kun kelaa tätä ajanjaksoa taaksepäin, paljon on ehtinyt tapahtua. Kolme täysin erilaista maata takana on opettanut paljon. Kiina antoi erilaisia makumatkoja ja täysin erilaisen kulttuurin. Muistan ikuisesti erilaiset tuoksut, puistotanssit ja tavat.

Vuosi Keski-Euroopassa, Puolassa opetti paikallista elämänmenoa sekä millaista kansaa puolalaiset ovat. Puolalaisista jäi hieman kylmä fiilis, mutta toisaalta taas tapasin mitä sydämellisimpiä ihmisiä.

Gran Canaria on antanut auringon lisäksi mielenkiintoisia työmahdollisuuksia, uusia harrastuksia ja ihania ihmisiä elämään. Makunystyrätkin ovat aikuistuneet, sillä aikaisemmin puistattaneet ruoat, merenelävät ja sienet ovat jääneet pysyvästi ruokavaliooni.

Pyrin käymään Suomessa vähintään kerran vuodessa, useamminkin tekisi mieli. Tänä syksynä pääsen taas nauttimaan rakkaasta kotimaasta kolmen viikon ajan. Arkipäivät kuluu töiden merkeissä, mutta onneksi töiden jälkeen on aikaa nauttia läheisten seurasta.

Reissuun mahtuu myös lomapäiviä, jolloin on aikaa tehdä ihania Suomi-juttuja: käydä metsässä kävelyllä tai marjastamassa, saunoa ja syödä tuttuja ruokia. Parasta kotimaassa on mennä isoon supermarkettiin ja katsastaa kaupan tarjonta, testata uutuus ruokia, nauttia niistä sekä perinteisistä klassikkoherkuista.

Ulkomailla asuessani kaipaan perhettä, ystäviä ja hiljaista metsää. Muualla asuessa menettää isoja osia läheisten elämästä. Siskojen lapset kasvavat videoiden ja kuvien välityksellä silmissä, syntymäpäivät ja muut merkkipäivät jäävät välistä.

Tunteet iskevät päin kasvoja kymmenkertaisena, sillä ei pääse olemaan fyysisesti läsnä siellä, missä tapahtuu.

Totta kai elämä on täynnä valintoja. Valinta siitä, että koti on ainakin tällä hetkellä jossakin muualla kuin kotimaassa, muotoutui jo kauan aikaa sitten. Sisällä oleva tunne ja uteliaisuus kuiskutteli, että oman kotimaan ulkopuolella on nähtävää ja koettavaa, terveydelle miellyttävämpi ilmasto myös.

Siltikin olo aina tietyin väliajoin ristiriitainen. Kanarialla kaipaan perhettä ja ystäviä, pidemmillä Suomen visiiteillä taas alkaa kaipaamaan poikaystävää, omaa kotia arjen rutiineineen. Kummallinen tuo ihmismieli, ihan sama missä on, niin aina kaipaa jotakin.

Menetyksen hetkellä ulkosuomalaisuus korostuu. Sydäntä riipaisee, kun kuulee, että Suomessa asuvalle läheiselle on tapahtunut jotakin. Tunteet iskevät päin kasvoja kymmenkertaisena, sillä ei pääse olemaan fyysisesti läsnä siellä, missä tapahtuu. Puhelu, videopuhelu ja viestit eivät koskaan ole sama asia kuin kasvokkain tapahtuva kohtaaminen.

Vaikka mieli on aika ajoin haikea, olen omiin valintoihin loppujen lopuksi todella tyytyväinen. Eri maissa asuminen ja kulttuurit ovat opettaneet jotakin, mitä ei oppikirjoista opita. Kykyä tehdä päätöksiä itsenäisesti ja selvitä tiukoistakin tilanteista ilman yhteistä kieltä. Toki paikallinen kulttuuri ja astetta letkeämpi elämänasenne on antanut oman mausteensa nykyiseen elämään. Mielenkiinnolla odotan, millaisia lisämausteita tulevaisuus tuo tullessaan. Mitä tahansa sieltä tuleekin, olen valmis!

Kirjoittaja asuu ja työskentelee Gran Canarialla.

Kommentoi