Mielipide: Metsäkeskustelun monimuotoisuus vaarassa – Metsien hoidossa on saatu aikaan tavoiteltuja vaikutuksia

Suomen metsien hyvän hoidon ja kasvun myötä myös hiilensidonta on kaksinkertaistunut muutaman vuosikymmenen aikana. Kati Soininen

Jussi Huttunen

Me metsänomistajat teimme vastuullisia ilmastotekoja Ylä- ja Koillis-Savossa vuonna 2020. Emme ole tottuneet tekemään niistä suurta numeroa. Numerot metsäomaisuutemme sekä koko kansantaloutemme parhaaksi olivat kuitenkin suuria. Istutimme itse tai ostimme työt ja taimet yhdistykseltämme, Mhy Savotalta. Kasvuun tuli yhteensä 3 470 000 tainta noin 2000 hehtaarin alalle. Varhaiskasvun aikana riittää edelleen hoitotyötä useana vuotena. Kaikkiaan nuoria metsiä hoidettiin kasvukuntoon noin 4300 hehtaaria. Siinä työssä olimme aivan ykkösiä Suomessa. Tänä vuonna jatkamme nuorten taimikoiden varhaisperkaamista tavoitellen vähintään 1200 hehtaaria.

Suomen metsien hyvän hoidon ja kasvun myötä myös hiilensidonta on kaksinkertaistanut muutaman vuosikymmenen aikana. Kyseisenä aikana avohakkuut ovat olleet päämenetelmä metsänuudistamisessa. Siis ei ole menty vain pieleen kaikessa. Niin antavat kovaäänisesti ymmärtää nykyisessä metsäkeskustelussa ankarimmat metsien talouskäytön ja uusien metsäteollisuusinvestointien vastustajat. Heidän joukossaan on eläkeläisprofessoreja, yliopistotutkijoita, politiikkoja, suojeluryhmiä. He ovat valaistuneet syvästi metsien jatkuvan kasvatuksen ylivertaisuudesta kaikkialle ja kaikille kasvualustoille. Tekemiämme istutuksia irvitään puupelloiksi; mitä pahaa muuten pelto sanassa. Metsäluonnon monimuotoisuuden, sen kasvi-, ja eläinlajien muutosten kuvaamisessa harjoitetaan tarkoituksellista ”vinoon sahaamista”.

Kun Luonnonvarakeskuksen tutkija MTT Taneli Kolström alusti muutama viikko sitten Metsäpäivillä metsien monimuotoisuuden kehittymisestä sekä valtakunnan metsien inventoinnin tuloksista (VMI) aikajaksolla 1921–2021, tapahtui yllättävää. Seminaariin liittynyt some-keskustelu loppui joiltakin siihen asti aktiiveilta ongelmien korostajilta kuin kantoon törmäten. Syynä olivat Taneli Kolströmin alustuksen myönteiset tosiasiat metsien monimuotoisuuden kehityksestä. Lahopuuston, haavan ja järeiden puiden määrä (järeä puu on läpimitaltaan rinnankorkeudelta 40 senttiä tai yli) onkin kasvanut hyvin merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Metsien hoidossa on saatu aikaan tavoiteltuja vaikutuksia ja se kannustaa jatkamaan työtä.

Juuri mitkään teot metsänomistajilta, valtiolta, yhteisesti veronmaksajilta eivät vaikuta riittävän joillekin metsäkeskustelussa. Metsäkeskustelussa onkin suurimmassa vaarassa itse metsäkeskustelun monimuotoisuus. Sitä ei osa tutkijoistakaan vaikuta tavoittelevan. Sitä eivät pyri edistämään myöskään suuri verorahoitteinen valtakunnallinen media – puhumatta helsinkiläisestä maakuntalehdestä. Heille mediaseksikästä ja myyvää ovat nyt uutisissa äänekkäät kärjistykset ja kärjistäjät. Metsänomistajien on syytä arvioida, olemmeko itse kukin tässä ajassa riittävän osaavia ja näkyviä viestinnässä ylläpitäen metsäkeskustelun monimuotoisuutta.

Mhy Savotta, varapuheenjohtaja, metsänomistaja

Kommentoi