Sunnuntaisuomalainen 25 vuotta | 70-kertainen rattijuoppo on rikollisuuden moniottelija: "Humalassa en varmasti aja sillon kun mulla on ajokortti"

Mauri Räsäselle, 48, luettiin keskiviikkona 21.1.1998 käräjäoikeudessa 70. rattijuoppoustuomio reilun 25 vuoden aikana. Räsänen on rikollisuuden moniottelija, jolla on rattijuopumuksen lisäksi kymmeniä tuomioita. Ne ovat tulleet muiden muassa varkauksista, ryöstöistä ja pahoinpitelyistä.

Tällä kertaa ehdotonta vankeutta tuli vajaat neljä kuukautta. Jälleen kerran Räsänen vannoo, että tämä tuomio jää viimeiseksi.

Miehellä on ollut ajokortti vain kerran lyhyen aikaa. Kortittomuus ei ole estänyt häntä omistamasta tai ajamasta yli 100 erilaista autoa.

Paikalliset poliisit eivät voi muuta kuin ottaa Räsäsen kerta toisensa jälkeen kiinni. Tuusniemeläisistä osa uhkailee miestä jopa tappotuomiolla, osa on ryhtynyt sivutoimiseksi ilmiantajaksi.

Jos otat, et aja -iskulause ei ole tehnyt pesää Mauri Räsäsen päähän. Heti kun Mauri ottaa, hänelle tulee pakkomielle ajaa. Ja yleensä niillä seikkailuretkillä mies on ajanut lain kaidalta tieltä laajemminkin ulos.

Valitettavan usein iskulause on kääntynyt toteutukseen: Jos otat, ota koko ajan.

Kuopion käräjäoikeus langetti keskiviikkona 48-vuotiaalle Räsäselle 70:nnen rattijuoppoustuomion. Käräjiä on käyty milloin missäkin oikeudessa.

Nopeimmillaan mies on ajanut auton umpikännissä tuusan paskaksi samana päivänä, kun on päässyt vankilasta vapaaksi.

– No, sillon rupes vituttaan, kun oma auto oli putsattu tutkintavankeuden aikana.

Räsänen muistaa korostaa, että "humalassa ajaminen ei ole missään mielessä hyväksyttävää". Käytännön elämän liemissä periaate on kuitenkin löystynyt:

– Humalassa en varmasti aja sillon kun mulla on ajokortti.

Räsänen on ollut ajokortin omistaja vain yhden kerran – ja silloinkin muutaman kuukauden.

Kortittomuus ei ole estänyt hankkimasta yli sataa omaa autoa.

Alkoholi ei ole ainoa asia, mitä Mauri on elämässään ottanut. Varkaustuomioita on kertynyt kymmeniä. Välillä on tullut otettua oikeus omiin käsiin ja seurauksena on ollut ryöstö-, pahoinpitely- ja petostuomioita. Rikoksen moniottelijan ansiolistaan lisättiin vähän aikaa sitten myös huumausainerikos, kun veren ja viinan seasta löytyi kannabista.

Yleisin ase on ollut auto, mutta kerran tuli tyhjennettyä yksi omakotitalo ampuma-aseista. Käry kävi tuoreeltaan Kuopion moottoritien rampilla.

– Kaveri palo ratista, enkä mä muista mitään koko pidätyksestä. Se oli semmosta humalaisten kohellusta.

Silloinkin vapaus jäi vuorokauden mittaiseksi.

Kaikkiaan Maurille on kertynyt vankilavuosia liki 20 reilusti yli sadasta eri syystä. Kukaan ei uskalla arvioida montako miljoonaa veromarkkaa yhteiskunta on tähän mieheen sijoittanut. Ensimmäiset tuomiot tulivat 30 vuotta sitten varkauksista, rattijuoppokierre alkoi 70-luvun puolivälissä.

– Loppujen lopuksi ei siellä mitään pahempaa ole. Samaa rypälettä. En minä ole ketään tappanut.

Ainakaan vielä. Suurin ihme on se, että mies itse elää. Pahojakin ympäriajoja on tullut, mutta vammat ovat jääneet aivotärähdykseen ja silmän ripustussäikeiden vaurioitumiseen.

Korkein promille on ollut 3,7.

– Se oli monen viikon putki. Kärähettiin serkkupojan kanssa molemmat.

Omasta mielestään Räsänen hallitsee autot kännissäkin. Mutta kun muut mokaavat.

– No perkele, viimeksi yks jobbari oli vetäny Datsunin reuhkan jousipakan riimuilla kiinni. Se lensi irti. Siinä olis vintannu takapuolen ojaan selvältäkin kuskilta.

Räsäsen henki olisi voinut mennä ilman autoakin. Vihamiehiä on jonoksi asti.

Miksi Mauri ajaa ja juo?

Syy ei hevin löydy ankeasta lapsuudesta. Ellei lasketa syrjäisen pikkukunnan tunkkaista kasvuilmapiiriä.

– Oisko se 60-luvun touhu jääny veriin. Sillon ei maalla ajellu selvinpäin sen paremmin taksit kun meijerikuskitkaan. Mutta kukaan ei käräytelly.

Mauri hakee mielellään syitä olosuhteista: lähimpään kauppaan on yhdeksän kilometriä, syrjäinen ja sähkötön asuntomökki rassaa.

– Kämppää olen hakenu kirkolta pitkään, mutta niitä löytyy nopeemmin pakolaisille. Ne tarjos yhtä koulua, joka on vielä enemmän korvessa. Ja siellä asuu perkeleen juoppoa remmiä. Ei siitä ole mitään hyötyä, päinvastoin.

Paatunut rattijuoppo ei ole pystynyt tekemään itselleen selväksi, että Tuusniemellä renttujulkkiksen on matemaattinen mahdottomuus ajella ilman kiinnijoutumista.

Mauri Räsänen myöntää, että syyllinen näkyy aika usein peilistä.

Juo(!)järven rannalla asuva mies kieltää olevansa alkoholisti, joka tarvitsisi hoitoa.

– Ratkaisu on omassa päässä ja tahdossa.

– Kuule hyvä mies, pystyn olemaan juomatta pitkiäkin aikoja. Mutta sitä turhautuu kun ei oo mitään tekemistä. Sillon kun tietää vankilaan lähtevänsä, sitä rupee juomaan.

– En minä saunakaljasta luovu. Enkä viikonloppupullosta.

Haastattelussa Räsäsellä on takana selvä jakso. Mies odotteli keskiviikon käräjiä reilun kuukauden Kuopion lääninvankilassa. Syyttäjä oli "keksinyt ratin lisäksi 18 muuta syytettä".

– Niistä suurin osa menee nurin. Ei ole näyttöjä, mies vannoi viikkoa ennen oikeudenistuntoa.

Yli 10 syytettä menikin nurin. Korkeintaan puoli vuotta arveli saavansa – ja vajaat neljä kuukautta sai.

Vankilaan olisi tullut lähtö, vaikka kaikki tuomiot olisivat kaatuneet. Hovista kun napsahti kalterikakkua viimekeväisestä törkeästä rattijuopumuksesta.

Mutta nyt mitta on täynnä! Räsänen vannoo parannusta – ties monennenko kerran.

– Rupee kyllästyttämään. Ei tämmöstä elämää jaksa. Ei linnakierre mua paranna.

Jos Räsäsellä olisi voima ja valta, hän myöntäisi itselleen ajokortin! Työllistämisperustein.

Mistä kansakoulun, rippikoulun ja lähes kaikki Suomen vankilat käynyt liki 50-vuotias mies saa töitä? Tähän asti raha on tullut työttömyys- ja toimeentulokorvauksista. Pisin rehellinen "työkokemus" on Juuan avovankilasta huonekalujen ruiskumaalauksesta.

– Se on nöpelö mies, joka ei pärjää, jos on auto ja ajokortti. Silloin ei kehtaa humalassa ajella.

Toisaalta työelämään lähteminen turhauttaa. Yli 30 vuoden rikossuma on jättänyt jälkeensä niin paljon korvauksia ja ulosmittauksia.

– En mä pysty niitä ikinä maksamaan.

Nuoruudessa ajokortin hankkiminen jäi kesken, kun Räsänen paloi kortitta ajosta autokoulun puolivälissä.

Lopulta oma kortti tuli 1993 Riihimäen keskusvankilassa, kun tuomio oli niin pitkä, että ajokiellot ehtivät umpeutua.

Mutta jälleen elämään tuli iso mutta. Ainoan kortin menetys suututtaa ikuisesti.

– Muut tuomiot hyväksyn, mutta sitä en. Saatana, kytät polttivat kotipihasta, kun vetäsin pari metriä omalla Bemarilla kaverin Fiestaa käyntiin.

Poliisit tulivat sattumalta kyselemään, oliko Räsäsellä osuutta yölliseen kellosepänliikkeen ryöstöön.

– Eikä varmaan ollut.

Poliisin saaliiksi jäi kaksi rattijuoppoa, kun se vedettäväkin oli viinaa vetänyt.

– Rupee rassaamaan ne Koillis-Savon kytät. Ne on minun kimpussa aina, kun joku jotain tekee. Ei saa saatana minkäänlaista rauhaa. Ne tulee yöllä ja päivällä.

– Tuusniemen poliisien kanssa pärjää, mutta yhteisalueen jepet vie välillä ihan vittuillessaan Juankoskelle ilman mitään näyttöjä. Sitten vapauttavat rahattoman jätkän ilman matkalippuja. Taksi maksaa 260 markkaa joka perkeleen kerta.

Miksi ne poliisit sitten aina tulee Maurin mökille?

Esimerkiksi siksi, että "sattu semmonen rypäle 90-luvun alussa". Se rypäle sisälsi muun muassa 42 kesämökkimurtoa.

Koko 90-luku on mennyt Räsäseltä aika risaiseksi. Onnistuukohan se uusi elämä?

– Kaikki pitää kahvikekkereissään mua toivottomana tapauksena. Mutta iteltä ei toivo ole vielä menny.

Tavoite on, että jouluna 1999 elämä olisi raiteillaan.

– Täytän silloin tapaninpäivänä 50. Meikäläinen kun on tällänen varsinainen joululahja.

Mökki on pieni ja pimeä. Mutta ovi on raollaan ja pihatyöt tehty. Asuuko täällä sittenkin joku?

Viiden minuutin koputtelun jälkeen verhonraossa vilahtaa pelokas naisen naama. Sitten syttyy kynttilä.

Mökkiin ei ole vedetty sähköä, mutta siinä on aina ollut sitäkin enemmän jännitettä.

– Minä niin pelästyin. Ajattelin, että jos siellä on taas niitä Maurin vihamiehiä.

Viisissäkymmenissä oleva nainen pyytää sisälle.

– Anteeksi, kun ei soitettu tulostamme, mutta kun luultiin, että emäntä elelee talvea Etelä-Suomessa.

Mutta Kaarinaa ei haittaa, vaikka kesken alkuillan torkkujen herätettiin.

Mauri ei vankilassa valehdellut. Avovaimo jaksaa odottaa. On jaksanut moneen otteeseen reilusti yli 15 vuotta.

Miksi?

Vastaus tulee hiljaisella äänellä.

– Sitä on niin monet kysyny... En osaa oikein vastata...

– On meillä hyviäkin hetkiä. Selvinpäin Mauri on mies paikallaan... Pitää minustakin niin hyvän huolen.

– Se on vaan se alkoholi, joka ei sovi hänelle. Juominen on välillä ihan päivittäistä. Jos se loppuisi, meillä menisi ihan hyvin.

Maurin suonissa alkoholi muuttuu menovedeksi.

– Auto on saatava alle. Autot on niin tärkeitä.

– Joskus väsyn ja hermostun, kun mies vaan makaa ja juo. Kotityöt jää tekemättä.

Kukaan ei ole väittänyt, etteikö Kaarina olisi kunnon ihminen. Tähän mökkiin on tullut linnakutsuja vuosittain, mutta ei koskaan avecina. Aina on isäntä lähtenyt yksin. Mutta tutuiksi ovat tulleet Suomen vankilat Kaarinallekin – kalterin oikealta puolelta. Eikä hävetä käydä.

– Voi kun niitä tapaamisia tekee oikein mieli. Silloin Mauri on niin hyvässä kunnossa.

Kaikki alkoi Regina-lehden kirjeenvaihtoilmoitukseen vastaamisesta. Naimisissa oleva eteläsuomalainen kolmen tytön äiti päätti muuttaa elämäänsä uudella suhteella. Siitä muutoksesta tulikin totaalinen. Aikuiset tyttäret ovat yrittäneet välillä saada Kaarinaa lähtemään.

– Mauri on vaan semmonen ihminen, että mä tykkään siitä.

Kaarina tietää että Maurin niskassa on paljon vihaa.

– Minun myötätunto on kuntalaisten puolella. Mauri kun on semmonen häirikkö kun on. Ja on melkein jokaisessa mökissä myllänny.

Kaarina muotoilee niin, että kyläläiset "ovat hyvin innokkaita soittamaan poliisille".

– Onhan se ihan oikein että soitetaan. Eihän sitä hyvänen aika kukaan saa ajella humalassa. Pitää ajatella muitakin kulkijoita.

Pienvihtalahden kotitie on niin kapea ja mutkikas, että siinä ei meinaa pysyä selvinkään päin. Lähitalon sisaruksetkin pamauttivat nokkakolarin ihan selvin päin.

Mutta välillä soitetaan turhaan. Ja joskus poliisit tulevat kyselemään ilman syytä.

– Onhan se ymmärrettävä asia, että poliisit tulee turhaankin. Mauri kun on ollu niin mahoton tekemään kaikenlaista...Mutta jos tullaan ilman syytä, Mauri kimpaantuu ihan hirvittävästi.

Pelko on Kaarinalle jo perheenjäsen. Se on paikalla silloinkin, kun isäntä on poissa.

Kerran tuli kolme kaukaisen kunnan vihaista miestä pelkkä kostohalu matkaeväänään. Mauri ehti alta pois, mutta kolmikko lähti kiusaamaan pienen lapsen hoidossa kylällä ollutta Kaarinaa.

Yölliset uhkasoitot pitävät hereillä aamuun asti.

Ja mistä saat metsän keskelle nopean avun, jos tiukka paikka tulee?

– Onhan niitä ollu paljon ikäviä tilanteita, mutta mitä niistä puhumaan...

– Kun Mauri lähtee kylille, minä sanon, että yritä tulla äkkiä pois, ettei vaan tuu mitään ikävyyksiä.

Välillä pelko on painanut niin, että on pitänyt mennä yöksi muualle. Kaarinalla on hyvät välit naapurin emännän kanssa, vaikka tämä muodostaa tiukan kaksintaisteluparin Maurin kanssa.

Kaarinan v-linja on selvä.

– Minä en tykkää varastamisesta, vääryydestä, väkivallasta enkä viinasta.

– Meidän luonteet on vastakohdat. Joku on sanonu, että sellaiset ihmiset pysyy pitkään yhdessä...

Mauri ei ole rehellisiin töihin elämässään ehtinyt, mutta Kaarina on ollut läheisillä mansikkamailla ja taimitarhalla.

Mauri haaveilee muutosta muualle ja uudesta elämästä.

– Mikään ei muutu, jos mies ei muutu.

– Mauri on niin monta kertaa luvannut, että tämä on viimeinen vankilakerta...

– Turha häntä on väkisin hoitoon laittaa. Muutos pitää lähteä omasta halusta.

– Minä olen yrittäny omilla keskusteluilla ja konsteilla auttaa.

– No, tämmönen on kumminkin lopputulos.

Kotimökissä odotetaan jälleen kerran, että ratista palanut mies palaa.

Poliisin vanha tuttu tuntuu tylsältä ilmaisulta tapaus Mauri Räsäsessä. Ylikonstaapeli Esko Taskinen ja vanhempi konstaapeli Hannu Holopainen ovat työskennelleet 3 500 asukkaan Tuusniemellä 70-luvun alusta. Kumpikaan ei muista, kuinka monta kertaa miestä on puhallutettu, putkaan pistetty, kotoa tai ojasta haettu, pidätetty varkauksista, tappeluista, käräjille rahdattu ja vankilaan passitettu.

Mutta mies tulee takaisin kuin bumerangi. Eikö moinen pelleily jo turhauta?

– Ei. Se on poliisin työtä. Päällimmäisenä on säälin tunne, Taskinen sanoo.

– Mies ei eroa muista rattijuopoista muuta kuin tekojen määrän perusteella, Holopainen luonnehtii.

Räsänen ei yritä karkuun, ei kiistä selviä käryjä, ei tee vastarintaa. Ja jos ei ratista ehditä saada kiinni, mies myöntää auliisti kortitta ajon, mutta kiistää juopumuksen.

– Mauri on selvänä symppis. Humalassa pitää saada auto alle ja säpinää elämään, Taskinen arvioi.

– Osa ulosajoista on ollut niin pahoja, että Maurilla on pakko olla oma suojelusenkeli. Tavan ukko olisi kuollut jo useita kertoja. Ja tappanut muitakin.

Suojelusenkelin virkaa eivät hoida edes osa-aikaisena paikalliset poliisit. Kaksikko kiistää jyrkästi, että Räsästä paapottaisiin.

– Se on eri juttu, jos yhteiskunta paapoo. Ilmapiirihän on holhouksesta pois. Poliisi on käyttänyt kaikki lain sallimat keinot. Ei ihmistä voi pitää tunnesyistä telkien takana.

– Jos yhteiskunta antaa kovemmat lääkkeet, kyllä me ne toteutetaan, Holopainen lupaa.

Ihmisten vihjeherkkyys kertoo turvallisuushuolesta, mutta usein vähät poliisit on 180 kilometriä pitkän ja 80 kilometriä leveän yhteispartioalueen muilla reunoilla.

– Ongelma on vakava ja riski iso, mutta ei yhdelle miehelle voi kotipoliisia järjestää.

Kunnan ja seurakunnan väki on asiaa puinut.

– Vankila ei sitä miestä paranna. Muutos olis jo tullu, jos se on tullakseen, Holopainen sanoo monien ajatuksen.

– Auton poisotto ei auta, kun kyseessä on parin tonnin vehje, ja usein vielä katsastamaton.

– Tuomiot ovat varsin lyhyitä, mutta ajokiellot pitkiä. EU toi mahdollisuuden evätä ajokortti, jos hakija on lääkärin mielestä alkoholiriippuvainen. Mikä merkitys sillä on, jos ajaa aina ilman korttia, Holopainen kysyy.

Pakkohoito tarvitsisi esimerkin vaarallisuudesta. Poliisi tietää, että jos moninkertainen rattijuoppo tappaa, kansan tuomio on tyly.

Myös "maaseutumenettelyä" on yritetty:

– Monesti on kahvikupposen kanssa rohkaistu kierteen katkaisuun. Usein on mies luvannut parannuksen...

– Jos tietäisin ratkaisun, olisin varmasti jo jotain muuta kuin tavallinen poliisi, Taskinen heittää.

Maurin matka on usein pysähtynyt kaksikkoon; alkometri ja Hannu Holopainen.

Kyläraitilla ei Mauri Räsäselle paljon ymmärrystä heru.

– Toivoton tappaus. Suonsilmään joutas polkasta!

Toinen ehdottaa puupalttoota: sellaista pientä yksiötä, jossa on pari metriä multaa päällä.

Kysyjälle vastaillaan, mutta mutta ei omalla nimellä eikä kuvalla.

– Saatana, minä sitä Räsästä pelkää. Semmosen hintelähappoisen tumppaa yhellä käellä.

Pilkettäkin löytyy:

– Kerran se oli mökkiä tyhjentämässä, kun omistaja tuli paikalle. Mauri sano, että elä hyvä mies hermostu, kyllä vakuutus korvaa.

Räsänen ei vankilasellissään hätkähdä tylyjä tappopuheita. Vaihtaa jopa huumoriksi.

– Nehän on laittomia uhkauksia. Pitäskö kuhtua kyläläisiä käräjille?

Viikonvaihdetoimitus Sunnuntaisuomalainen täytti 25 vuotta tammikuussa 2023. Vuosipäivän kunniaksi julkaisemme kevään aikana uudelleen parhaita juttuja vuoden varrelta.

Moni aamukahvi läikähti, kun rattijuoppo pääsi ääneen