Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Nato osoittaa läsnäoloaan Itämerellä Suomen merisotaharjoituksessa, venäläisiä ei ole toistaiseksi näkynyt

Naton pysyvän alusosasto SNMG1:n komentajan, hollantilaisen lippueamiraali Jeanette Morangin, mukaan päällimmäinen odotus Freezing Winds 22 -harjoitukseen osallistumisesta oli se, että kirjaimellisesti jäätävää tulee olemaan. Samalla kuin tilauksesta alkaa Saaristomerellä miinalaiva Hämeenmaan kannella hiutaloida kylmässä tuulessa lunta.

Freezing Winds on ytimeltään Suomen Merivoimien vuotuinen pääsotaharjoitus. Se, kuten monet muut Suomen kansalliset sotaharjoitukset, päätettiin kuitenkin alkukesästä laajentaa uudessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa kansainväliseksi tapahtumaksi. Freezing Windsin kooksi muodostui lopulta 5 000 henkilöä ja 24 taistelualusta yhteensä 12 maasta.

– Tämä on yksi suurimmista ellei suurin merisotaharjoitus, jonka olemme järjestäneet, sanoo Freezing Windsin johtaja, lippueamiraali Jukka Anteroinen.

Morangin mukaan Natossa oli aiemmin päädytty siihen, että puolustusliiton olisi syytä lisätä merivoimiensa näkyvyyttä strategisesti tärkeällä Itämerellä.

– Samalla ajattelimme, että tämä on hieno tapa osoittaa, että me todella tuemme Suomen anomaa Nato-jäsenyyttä. Olemme vakuuttuneita, että se parantaa Itämeren turvallisuustilannetta, Morang sanoi STT:lle.

Kiinnostus toisten harjoituksiin on normaalia

Morangin SNMG1-osasto joutui viime viikolla yllättävään tilanteeseen Itämerellä lähellä Puolaa, kun paikalle ilmaantui pari venäläishävittäjää. Ne lensivät hyvin matalalta Nato-alusten yli eivätkä vastanneet yhteydenottoihin.

– Typerää ja vastuutonta. Hyvin vaarallista toimintaa, Morang muisteli tapahtunutta.

Freezing Windsissä ollaan kauempana Venäjän alueesta, eikä venäläisiä ole toistaiseksi näkynyt.

– Toistaiseksi kaikki on ollut rauhallista, ja olemme voineet keskittyä siihen, mitä tulimme tänne tekemään, Morang kuvailee.

Sekä hän että Anteroinen kuitenkin korostavat samalla, että sotaharjoituksista ollaan aivan tavanomaisesti kiinnostuneita puolin ja toisin, eikä siinä ole sinänsä mitään ihmeellistä. Kansainvälisellä merialueella saa harjoitella, mutta myös tarkkailla toisten harjoittelemista.

– Eli jos he ilmestyvät paikalle, ei ole mitään syytä hätääntyä, Morang sanoo.

"Ziljoona saarta", joiden suojassa piileksiä

Morangin mukaan marraskuun jälkipuoliskon suomalaisen sää oli otettu huomioon pakkaamalla Nato-osaston miehistöille mukaan muun muassa ylimääräisiä päähineitä, käsineitä ja jalkineita. Lisäksi aluksiin oli lastattu sieltä normaalisti puuttuvat välineet lumen poistamiseen kannelta.

Nato-osaston tehtävänä Freezing Windsissä on Morangin mukaan toimiminen etelämmässä avomerellä uloimpana puolustuslinjana.

– Voimme antaa sieltä ennakkovaroituksen ja myös puolustautua etelästä tai idästä tulevaa uhkaa vastaan ennen kuin se saavuttaa Suomen ja sen aluevedet, Morang kuvailee.

Kookkailla aluksilla ei siis ole tarkoitus tulla sokkeloiseen saaristoon, joka kuitenkin selvästi kiehtoo siihen tutustunutta hollantilaisamiraalia.

– Meidän ei haluta menevän saaristoon, mutta on hyvä, että olemme nähneet sen ja ymmärrämme, miten Suomen merivoimat toimii siellä, hän sanoo.

Morang päivittelee Suomen rannikkovesien "ziljoonaa saarta", joiden suojissa naamioituneena ja tutka suljettuna olevia pieniä aluksia on erittäin vaikea havaita. Tästä olivat raportoineet muun muassa Nato-alusten helikopterimiehistöt.

– He kertoivat jo oppineensa uutta, mikä on tällaisten harjoitusten tärkeä tarkoitus, Morang sanoo.

Reservin kersantti palasi mielellään merelle

Suomea harjoituksen skenaariossa puolustavien suomalaisten ja Nato-joukkojen vastustajia johtaa yhdysvaltalainen Arleigh Burke -luokan risteilijä USS Paul Ignatius. Puolustajien tulisi havaita se sekä saada pakotettua vihollinen olemaan tulematta lähemmäs uhkaamaan Suomea.

Morangia kiinnostaisi kuitenkin myös muunlainen toiminta kuin puolustus.

– Selvitämme myös mahdollisuutta hyökätä Suomea vastaan, ihan vain harjoitusmielessä, oppiaksemme suomalaisten taktiikasta, hän kertoo ja lisää, että toiveen toteutuminen riippuu harjoituksen johtajasta.

Freezing Windsissä on suomalaiseen tapaan mukana kantahenkilökunnan lisäksi myös varusmiehiä ja reserviläisiä. Yksi heistä on espoolainen reservin kersantti Eemeli Inkala, jolle ensimmäinen kertausharjoituskutsu tupsahti kaksi ja puoli vuotta varusmiespalveluksen jälkeen.

– Olin ihan innoissani tulossa. Tykkäsin itse omasta varusmiespalveluksestani, täällä oli mukavaa porukkaa ja mukava henki, Inkala kertoo.

Taisteluvälinealiupseerina työskentelevä Inkala pääsi tuttuun paikkaan miinalaiva Hämeenmaalle, jossa myös varusmiesaika oli vierähtänyt. Uutta on kuitenkin Freezing Winds -harjoituksen vahva kansainvälinen ulottuvuus.

– Kyllä tämä on ihan uuden mittakaavan kokemus. Jotain pienempiä yhteistyökuvioita oli silloin, kun itse olin varusmiehenä. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkia tilaisuuksia tämä tuo, Inkala kertoo.