Sotasankari ja suuri uudistaja vai verenhimoinen itsevaltias ja orjuuden palauttaja? – Napoleonin haudalla vierailleen presidentti Macronin mukaan kiistelty keisari "on osa meitä"

200 vuotta sitten kuollutta Napoleon Bonapartea muisteltiin keskiviikkona sekä Ranskassa että muualla maailmassa. AFP / LEHTIKUVA

Niilo Simojoki / STT

Ranskassa ja muualla maailmassa muistettiin keskiviikkona Napoleon Bonaparten kuolemaa 200 vuotta sitten. Ranskan keisari kuoli brittien vankeudessa syrjäisellä Saint Helenan saarella 5. toukokuuta 1821.

Napoleonin perintö herättää ristiriitaisia tunteita. Emmanuel Macron poikkesi monista aiemmista Ranskan presidenteistä huomioimalla Napoleonin muiston ja vierailemalla tämän haudalla.

Macron perusteli linjaansa Napoleonin valtavalla merkityksellä Ranskalle, joka vaikuttaa yhä nykyaikana.

– Napoleon Bonaparte on osa meitä, presidentti totesi puheessaan.

Macron kutsui Napoleonia valistuneeksi itsevaltiaaksi, joka arvosti tiedettä ja tutkimusta. Presidentti muisti kuitenkin myös mainita Napoleonin vähät välittäneen sotiensa miljoonista uhreista ja tehneen virheen sallimalla orjuuden.

Myöhemmin Macron laski seppeleen Napoleonin haudalle Invalidikirkossa Ranskan kansallislaulun kaikuessa holveissa.

Käytännössä koko Ranskan valtion nykyinen keskitetty hallintokoneisto sekä suuri osa koulutus- ja oikeusjärjestelmän rakenteista on perua Napoleonin valtakauden aikana tehdyistä uudistuksista.

Siviililain kokoaminen yhteen loi oikeudellisen perustan, joka levisi valloitussotien tai vapaaehtoisen omaksumisen myötä eri puolille Eurooppaa ja kauemmaskin.

Uudistuksen periaate oli kaikkien tasa-arvoisuus lain edessä. Mutta ei aivan kaikkien: lain mukaan aviomies oli perheen pää, jota vaimon ja lasten tulee totella.

Vaikutti myös Suomen kohtaloihin

Merkittävä tahra Napoleonin perinnössä oli vallankumouksen jälkeen lakkautetun orjuuden palauttaminen Ranskan siirtomaihin. Kyse ei ollut niinkään rasismista kuin kylmistä valta- ja talouspoliittisista laskelmista.

– Napoleon toimi kuten muissakin kysymyksissä, ilman tunteita tai moraalia. Hän oli kyynikko, summaa entinen pääministeri Jean-Marc Ayrault uutistoimisto AFP:lle.

Tunteilu ja inhimillisen kärsimyksen sureminen ei leimannut Napoleonia myöskään roolissa, josta hänet tunnetaan parhaiten. Sotilaallisena nerona pidetyn johtajan taistelutaitoja kerrataan yhä upseerikoulutuksessa eri puolilla maailmaa.

Napoleonin Waterloossa lopulta lyöneen Wellingtonin herttuankin sanotaan todenneen, että pieni ranskalainen on epäilemättä maailman kaikkien aikojen suurin sotapäällikkö.

Eräs sivuvaikutus Napoleonin monista sodista ja niihin liittyneistä vaihtelevista liittoumista oli se, että Suomena tunnettu itäinen osa Ruotsista siirtyi Venäjälle vuonna 1809.

Hitler teki kunniakäynnin haudalle

Sotilaallisten voittojen sarja johti lopulta siihen, että Napoleonista tuli oman menestyksensä vanki, joka ei osannut enää pysähtyä, sanoo keisarista useita kirjoja kirjoittanut Charles-Eloi Vial uutiskanava France 24:lle.

Kunnian tavoittelu ajoi Napoleonin vuonna 1812 tappioon päättyneelle sotaretkelle Venäjälle. Ennen nöyryyttävää vetäytymistä hän tosin pääsi Moskovaan saakka, toisin kuin Adolf Hitler yli sata vuotta myöhemmin.

Ennen omaa hyökkäystään Neuvostoliittoon Hitler vieraili kesällä 1940 Saksan valloittamassa Pariisissa ja myös Napoleonin haudalla.

– Elämäni suurin ja hienoin hetki, natsidiktaattorin kerrotaan todenneen.

Korsikalla vuonna 1769 syntynyt Napoleon on edelleen yksi maailmanhistorian suurimpia nimiä. Erään laskelman mukaan hänestä on kirjoitettu noin 85 000 kirjaa – enemmän kuin yksi jokaiselle päivälle kuoleman jälkeen.

Kommentoi