Saharan hiekkaa vyöryi Ilmatieteen laitokselle – jopa päiväkotilapset osallistuivat tuhansien näytteiden lähettämiseen

Saharasta kulkeutui hiekkaa Suomeen helmikuun lopussa. TEEMU SALONEN / LEHTIKUVA

Tapio Pellinen / STT

Ilmatieteen laitos sai suomalaisilta tuhansia näytteitä Saharan hiekasta, kertoo laitoksen vanhempi tutkija Outi Meinander.

Näytteitä lähetettiin Meinanderin mukaan niin paljon, että niitä ei ole ehditty vielä edes laskea. Lähetykset täyttivät viisi postilaatikkoa.

– Voin kertoa vain, että ihmiset ovat lähettäneet aivan ihania kirjeitä. Päiväkotilapsetkin ovat keränneet meille näytteitä opettajiensa johdolla, samoin koululaiset ja perheet. Eläkkeellä olevia professoreita ja eri yliopistojen tutkijoita osallistui useampia, hän sanoo.

Helmikuun lopussa Ilmatieteen laitoksen tutkijat pyysivät ihmisiä lähettämään näytteitä Saharan autiomaasta lentoon lähteneestä hiekasta, jota laskeutui poikkeuksellisesti ympäri Suomea.

Monet lähettäjät olivat nähneet paljon vaivaa esimerkiksi tulostamalla karttakuvia näytteidenottopaikoista tai selvittämällä paikkojen koordinaatit valmiiksi. Yksittäisessä lähetyksessä saattoi olla kymmeniä näytteitä, joita oli saatettu kerätä useina päivinä eri paikoista.

– Haluaisimme kiittää tavalla, joka tavoittaisi kaikki näytteitä lähettäneet. Tässä korona-aikana nyt tuntuu taas, että maailmassa on paljon hyvää, Meinander kertoo.

Geologit apuun laitteineen

Näytteiden avulla tutkitaan sitä, miten aavikkopöly vaikuttaa ohuiden cirrus-yläpilvien jääkiteiden muodostumiseen.

Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja Ari Laaksonen kertoo, että tutkijoiden etätyöskentely on hidastanut näytteiden tutkimista. Hän on katsellut hiekkaa omalla mikroskoopillaan saadakseen käsitystä siitä, minkä kokoisista hiukkasista se koostuu.

– Yliopiston geologien kanssa ruvetaan katselemaan sitä heidän paremmilla vehkeillään ensi viikolla. Katsotaan, saadaanko selville, millaista tavaraa se on: kvartsia, maasälpää vai mitä mineraaleja, hän sanoo.

Laaksosen mukaan tarkoitus on myöhemmin myös tehdä näytteille kemiallista analyysia sekä selvittää, onko joukossa biologista materiaalia.

– Lopuksi keräämme hiekan yhteen, rupeamme käyttämään sitä omassa jäänukleaatiolaitteistoissamme ja yritämme saada selville, miten tehokkaita jääkiteiden ytimiä ne hiukkaset ovat. Ajatellaan, että tällainen aavikkopöly on yksi tärkeimmistä hiukkaslajeista, jotka saavat jääkiteiden muodostumista aikaan, hän kertoo.

Näissä testeissä pöly puhdistetaan, kuivatetaan ja puhalletaan ilmaan aerosoliksi, josta viedään halutun kokoisia hiukkasia jäänukleaatiokammioon, jonka lämpötilaa ja ilmankosteutta voidaan säädellä. Jos pölyhiukkaset ovat tehokkaita jääytimiä, jäätä alkaa muodostua niiden ympärille jo silloin, kun ilmankosteus on juuri ja juuri sellainen, että jäätä ylipäätään voi muodostua.

Laaksosen mukaan tällä hetkellä ymmärretään yllättävänkin huonosti sitä, millaisia hiukkasia 5–15 kilometrin korkeuksissa on, ja mitkä niistä ovat tehokkaita ytimiä jääkiteille.

Kommentoi