Ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmistelusta vastaa miehinen ydinjoukko – ulkoministeriön kaikissa johtotehtävissä sukupuolijako on tasaisempi

Vaikka diplomaattiura houkuttelee yhä enemmän naisia, heidän osuutensa uusista suurlähettiläsnimityksistä on pysynyt kymmenen viime vuoden aikana alle puolessa. VESA MOILANEN / LEHTIKUVA

Anniina Luotonen / STT

Ulkoministeriö on naisistunut kovaa vauhtia, mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmistelusta vastaava keskeisin virkamiesjohto koostu miehistä.

Kun presidentti ja valtioneuvosto kokoontuvat ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa tp-utvassa on pöydän ääressä melko tasaisesti miehiä ja naisia. Pöydässä istuu kolme naisministeriä Sanna Marin (sd.), Annika Saarikko (kesk.) ja Anna-Maja Henriksson (r.) sekä miesministereistä Pekka Haavisto (virh.), Ville Skinnari (sd.), Antti Kaikkonen (kesk.) ja Jussi Saramo (vas.) yhdessä presidentti Sauli Niinistön kanssa.

Sukupuolijako tasoittuu, kun kokouksiin osallistuu myös sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) ja kunhan opetusministeri Li Andersson (vas.) palaa vanhempainvapaalta.

Kokouksen pysyvät asiantuntijat ovat kuitenkin kaikki miehiä: ulkoministeriön kansliapäällikkö Matti Anttonen, puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti ja EU-asiain valtiosihteeri Kare Halonen sekä sihteerinä toimiva ulkoministeriön alivaltiosihteeri Kai Sauer.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmistelun kannalta keskeinen vaikuttaja ulkoministeriössä on myös poliittisen osaston osastopäällikkö Mikko Kinnunen.

Presidentin kabinetin viidestä jäsenestä vain oikeudellinen neuvonantaja Päivi Pietarinen on nainen. Pääministerin esikunnassa Eurooppa-asioiden alivaltiosihteerinä on Jari Luoto.

Puolustusministeriössä kansliapäällikön tavoin kolme keskeistä osastopäällikköä ovat miehiä.

Keskeisistä suurlähettilään paikoista Moskovaan nimitettiin syksyllä Antti Helanterä ja Washingtoniin Mikko Hautala. Moskovassa lähettiläänä ei ole koskaan ollut naista kuten ei myöskään ulkoministeriön korkeimmassa virkamiesjohdossa kansliapäällikkönä.

Nämä kaikki tehtävät nousevat esiin, kun ulkopolitiikan ammattilaisilta itseltään kysytään ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmistelun ydinpaikkoja. Tärkeinä pidetään myös edustuston päällikön tehtävää Tukholmassa (Liisa Talonpoika), Pekingissä (Jarno Syrjälä), Berliinissä (Anne Sipiläinen) kuten myös Nato-lähettilään paikkaa Brysselissä (Klaus Korhonen).

Laajempi otanta tuo tasapainoa

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan avainpaikkojen keskittymisestä huolimatta ulkoministeriön virkamieskunta on naisistunut nopeasti.

Ulkoministeriön henkilöstöjohtajan Kirsti Pohjankukan mukaan naisia on ollut viime vuosina jopa yli puolet ulkoministeriön johtotehtävissä, joita ovat apulais- ja osastopäälliköt, alivaltiosihteerit, valtiosihteeri sekä edustustojen päälliköt.

Osuuden voi odottaa kasvavan, sillä diplomaattiuralle valituista 70–80 prosenttia on ollut viime vuosina naisia. Luvut ovat pyörähtäneet ympäri sitten 70-luvun.

– Pidemmältä aikaväliltä kun katsoo, on selvää, että tilanne on ollut varsin miehinen. Tämä ei ole onneksi enää meidän nykypäiväämme, vaan muutos on tapahtunut kymmenen viime vuoden aikana, Pohjankukka sanoo.

Myös Juha Parikka, ulkoministeriön henkilöstöjärjestön UHVY:n puheenjohtaja katsoisi isompaa kuvaa ennen johtopäätösten vetämistä. Miehet näyttävät jäävän hänen mukaansa vähemmistöön, kun mukaan lasketaan esimerkiksi kovaan ytimeen kuuluvan poliittisen osaston yksiköiden vetäjät ja alueellisten osastojen päälliköt.

Parikan mukaan hänen tiedossaan ei ole, että sukupuolijako olisi viime aikoina herättänyt ministeriössä suurta keskustelua.

– Paremminkin jotkut ovat siitä huolissaan, miten jatkossa miesten osuuden käy, kun taloon tulevista uusista polvista selkeä enemmistö on naisia.

Edustustojen johtoon vähän enemmän miehiä

Vaikka diplomaattiura houkuttelee yhä enemmän naisia, heidän osuutensa uusista suurlähettiläsnimityksistä on pysynyt kymmenen viime vuoden aikana alle puolessa.

Presidentit nimittivät edustustojen päälliköiksi ja kiertäviksi suurlähettiläiksi 132 miestä ja 112 naista vuosina 2011–2020, käy ilmi ministeriön kokoamasta listasta. Pohjankukan mukaan diplomaattikunnan naisistuminen heijastuu päällikkönimityksiin viiveellä.

– Tällä hetkellä 48 prosenttia edustustojen päälliköistä on naisia, mikä on kansainvälisesti korkea määrä.

Esimerkiksi Brysselin EU-edustustossa on kansainvälistäkin huomiota saanut naisjohto, sillä EU-suurlähettiläänä on Marja Rislakki ja pysyvän edustajan sijaisena Minna Kivimäki. Suurlähettiläs Hanna Lehtinen on Suomen edustaja EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa.

Miksi sukupuolella on merkitystä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja miksi naisten ja miesten määriä kannattaa laskea?

Helsingin yliopiston feministisen maailmanpolitiikan tutkijan Marjaana Jauholan mukaan tasa-arvon edistäminen on muutakin kuin vaatia lisää naisia vaikutusvaltaisille paikoille. Lukumäärien laskemisen ohella tutkija katsoo politiikan sisältöä.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisältöjen kannalta voi hänen mukaansa olla kiinnostavaa pohtia esimerkiksi sitä, olisiko ihmisoikeusperustainen tai laajan turvallisuuskäsityksen mukainen politiikka edennyt näin nopeasti ilman naisten ja feministisen kansalaisliikkeiden myötävaikutusta. Laaja turvallisuuskäsitys ottaa huomioon yhteiskunnan kaiken turvallisuutta tuottavan toiminnan sotilaallisen varautumisen ohella.

– On ihan hyvä vaatia edustavuutta sukupuolen ja muun yhdenvertaisuuden perusteella.

Feminismiä kavahdettu pitkään

Siinä missä Ruotsin entinen ulkoministeri Margot Wallström ja hallitus liputtivat feministisen ulkopolitiikan puolesta, on Suomessa kavahdettu koko termiä.

– En ole koskaan törmännyt sanaan feminismi ulkoasiainhallinnon virallisissa asiakirjoissa, Jauhola sanoo ja muistuttaa presidentti Tarja Halosen muutaman vuoden takaisesta haastattelusta Helsingin Sanomissa .

Siinä Halonen kertoi kutistaneensa omaa sanavalikoimaansa, eikä käyttänyt sanaa feminismi, koska Suomessa sana käsitettiin väärin. Vasta nyt Halonen kertoo ottaneensa sanaa varovasti käyttöön.

Asian herkkyydestä saatiin hyvä osoitus myös viime kesänä, kun hallituksen tavoite edistää intersektionaalista feminismiä aiheutti kohua sosiaalisessa mediassa. Intersektionaalisen feminismin taustalla on ajatus siitä, että epätasa-arvoon on olemassa useita, osin päällekkäisiäkin syitä.

– Tässä ajassa meillä on aika paljon konservatiivisia voimia, ja feminismi-sanasta voidaan hyvin tehdä leimasin, jolla tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ajava ihminen saadaan hiljennettyä, Jauhola sanoo.

Kommentoi