Suomen miesten jalkapallomaajoukkue aloittaa 35. kerran karsinnat arvoturnaukseen. Pelit kohti ensi vuonna Saksassa pelattavaa EM-lopputurnausta alkavat vieraspeleillä Tanskaa vastaan torstaina ja Pohjois-Irlantia vastaan sunnuntaina.
Karsintahistorian 33. kerta sanoi toden, kun Huuhkajat liiteli ensimmäiseen lopputurnaukseensa yltämällä kesän 2021 EM-kisoihin. Nyt toiveissa on uusi EM-karsintamenestys viime vuoden MM-turnauksen jäätyä saavuttamatta.
Suomi nähtiin ensimmäisen kerran karsinnoissa kesällä 1937, kun kautta aikain kolmansiin MM-kisoihin (1938) Euroopalle jaossa olleista yhdestätoista paikasta karsi 23 maata. Arvoturnausalku toi kolme tappiota, Ruotsille, Saksalle ja Virolle kullekin.
Tahti jatkui samanlaisena seuraavatkin yritykset. Matka jalkapallon armottomassa kansainvälisessä kilpailussa tuotti pettymyksen toisensa perään, ja pieleen menot saivat järjestään vauhtinsa (ja usein jo pitkälti turnauspääsystoppinsa) aikalailla heti karsintojen alkuun. Virstanpylväitä toki ohittui karsintastarteissa eli kahdessa ensimmäisessä karsintojen peleissä aina välillä: ensimmäinen piste (tasapeli Ruotsia vastaan MM-karsinnassa 1953), ensimmäinen voitto (Albaniasta MM-karsinnassa 1973) ja ensimmäinen kahden avauspelin selvittäminen tappiotta (MM-karsinnassa 1973).
Ajoittaisista valonpilkahduksista huolimatta 1900-luvun suomalainen karsintastarttaaminen oli murheellista. Voittoprosentti jäi hieman päälle 20:n karsintojen kahdessa avauspelissä (6 voittoa, 8 tasapeliä, 32 tappiota).
Ei enää nimmareita
Uusi vuosituhat kuitenkin muutti myös karsinta-aloitukset, kuten miesten maajoukkueella paljon muutakin. Suomi on 2000-luvulla yhdentoista karsintansa kahdessa avauspelissä eli 22 ottelussa päässyt voittoprosenttiin 50 (8 voittoa, 6 tasapeliä, 8 tappiota).
Kolmet karsinnat (MM 2002, EM 2004, MM 2006) päävalmentajana aloittanut ja läpivienyt Antti Muurinen kuvaa, kuinka lopullinen asennemuutos oli tavoittanut maajoukkueen karsintojen tuolloin koittaessa. Eikä ihmekään: Suomella oli seurajoukkueissaan huippupelejä pelaava "kultainen sukupolvi", johtajinaan sellaisia suuruuksia kuin Jari Litmanen ja Sami Hyypiä.
– Nämä pojat eivät menneet kyselemään nimmareita vastustajilta. Ilmapiiri, usko itseen ja henki olivat joukkueessa erinomaiset, Muurinen muistelee jonkinlaista henkistä käännekohtaa.
Tuota käännekohtaa oli pohjustettu jo 1980- ja 1990-luvuilla, ja se avitti osaltaan siihen niin pitkään kaivattuun eli EM-lopputurnauspaikkaan.
– Maajoukkuevalmentajalla voi olla vaikeaa enää pelaajia niin kehittää (maajoukkueen lyhyillä kokoontumisilla), mutta valmentaja voi auttaa joukkueen ilmapiirin ja itseluottamuksen kanssa, Muurinen sanoo.
Sitä on työstänyt ja sillä voittanut myös nyky-Huuhkajien luotsi Markku Kanerva, joka aloittaa kolmannet karsintansa päävalmentajana. Valmentajalle karsintataipaleen aloitus on aina painehetki, mutta enemmän kuitenkin riemua.
– Aloitusta odotetaan aina, se on aina riemua. Pelaajatkin odottavat sitä aina kovasti, toistensa näkemistä taas. Paineitakin tietysti on, mutta olemme osoittaneet, että niitä pystymme handlaamaan, Kanerva toteaa.
Tappiotta alkuun
Kanervan saldo kahdessa karsinta-avauksessaan on ollut tasainen: voitto, kaksi tasapeliä, tappio. Nyt toiveissa on taas hieman parempaa, ja hauskaa sinänsä on, että niin ex- kuin nykyluotsilla toive on pisteiden osalta sama.
– Neljä pistettä olisi erinomaisen hyvä alku, Muurinen näkee Huuhkajien Tanska- ja Pohjois-Irlanti-avauksen.
– Voittoja lähdetään totta kai hakemaan, mutta jo neljä pistettä olisi loistava startti, Kanerva miettii.
Suomi on selvittänyt karsintojensa kaksi avauspeliä seitsemän kertaa tappiotta. Ainoa kahden voiton alku on vuodelta 1978, kun Aulis Rytkösen valmentama Suomi voitti Kreikan ja Unkarin karsinnassa vuoden 1980 EM-turnaukseen. Kolmas peli toi sitten 1–8-tappion Kreikassa, ja Suomi jäi kisoihin päässeestä Kreikasta lopulta pisteen päähän.