Antti Ruuskanen kätki tahdon ja kovuuden lupsakkuuteen

Kasvuympäristö maalaistalossa, lapsuuden unelmat ja haaveet sekä tavoitteellisuus tekivät Antti Ruuskasesta menestyvän huippu-urheilijan. Lupsakkana savolaisena tunnettu Ruuskanen väläytti lujaa tahtoaan jo nelivuotiaana, kun hän Matti Nykäsen menestyksen innoittamana ilmoitti, että hänestäkin tulee olympiavoittaja.

Kolmikymppisenä Ruuskasesta tuli keihäänheiton Euroopan mestari. Sitä ennen hän oli saavuttanut olympiahopean ja täydensi vielä arvokisojen mitalikokoelmansa kolmeen EM-pronssilla.

Ruuskanen piti äidilleen antamansa menestyslupauksen.

Mittava keihäsura päättyi viime vuonna, kun lukuisia kolhuja kokenut keho ei enää taipunut tahtoon. Sen jälkeen Ruuskanen on suunnannut tavoitteensa metsäalan yritykseen, jonka hän on perustanut yhdessä kilpakumppaninsa Tero Pitkämäen kanssa.

– Ei ole sitä pelkoa, että tarvitsee kirjoittaa Ruuskasen comebackista keihäänheittoon. Se on varma juttu, Ruuskanen lupaa ja nauraa päälle.

– Lopetuspäätös oli vaikea ja raskas, mutta vähän aikaa myöhemmin se oli jo suuri helpotus. Keihäänheittoon tuli annettua nuina vuosina kaikki.

Ruuskasesta, 38, ilmestyy tiistaina Leena Lehtolaisen kirjoittama kirja Rätingin paikka (Tammi).

Tunne, unelmat ja palo

Ruuskasen elämä on asettunut mukavasti uomiinsa. Avopuolison lisäksi perheeseen kuuluu kymmenen kuukauden ikäinen tytär.

– Se on mahtavinta, mitä voi olla, Ruuskanen vakuuttaa.

Ja tilaa on edelleen myös unelmille ja tavoitteille, jotka Ruuskanen on suunnannut nyt yrittäjyyteen.

– Teron kanssa kilpailtiin paljon. Urheilun jälkeen tuumittiin, mikä olisi mahdollisimman kilpailtu ala ja rytkästiin tämmönen metsäalan yritys kollegan kanssa. Lähdettiin metsäalalle, Ruuskanen kertoo.

Yrityksellä on Ruuskasen sanoin "lippulaivatuote".

– Helikopteri- eli tuhkalannoitus, koitetaan saada sillä Suomen metsät kasvamaan.

Ruuskanen on verrytellyt hyvin. Markkinointipuhe irtoaa letkeästi.

Ruuskasen mielestä urheilu-ura valmistaa hyvin yrittäjyyteen.

– Urheilijahan on yrittäjä, Ruuskanen sanoo.

– Se osa tässä on säilynyt. Palo tehdä juttuja, palo tehdä asioita eri tavalla, valmius haastaa itseä ja tarvittaessa poistua mukavuusalueelta.

Pitkämäki keskittyy keihäänheiton lajivalmentajan hommiin, mutta yhteinen yritys työllisti talvella Ruuskasen "sataprosenttisesti".

Lontoo ja Zürich

Urheilussa Ruuskanen saavutti mitalimenestystä, mutta samalla hän kasvoi julkisuudessa mitaleita ja saavutuksiaan isommaksi. Hänestä tuli Lontoon 2012 olympialaisissa "Ronssi-Ruuskanen", mutta mitali kirkastui myöhemmin hopeiseksi vastustajan dopingkäryn jälkeen.

Zürichin 2014 kisojen Euroopan mestaruus ja olympiamitali ovat Ruuskasen merkittävimmät saavutukset, mutta tunnetasolla suurimmat elämykset eivät ole yhtä ilmeisiä.

Ruuskanen aloittaa "matkasta".

– Ei lapsena olisi uskonut, mitä kaikkea matkan varrella on sattunut, miten maailma ja esimerkiksi media muuttuivat.

Lapsen haaveet ja unelmat ulottuivat vain urheilun ytimeen, harjoitteluun ja kilpailemiseen. Silmät ammattilaisuuteen alkoivat avautua, kun Teemu Wirkkala, Tero Järvenpää ja Ruuskanen ottivat nuorten EM-kisoissa kolmoisvoiton 2003 Tampereella.

Urheiluliiton kautta yleisurheilijat pääsivät professori Matti Urrilan luennolle kokonaisvaltaisesta valmennuksesta.

– Tuli hyvää oppia, Ruuskanen muistaa.

– Matti osasi hienolla professorityylillään valmistaa siihen, jos keppi ruppee oikeesti lentämään.

Urrilan ajatuksista alkoi Ruuskasen "tiimin" rakennus, jossa hän kasvoi uransa toimitusjohtajan rooliin.

– Matkan varrella tiimi tiivistyi. Menestyksen vuosina homma toimi tosi hyvin.

Tampere ja Pori

Tampereen kilpailu kuuluu muutenkin Ruuskasen uran hohdokkaimpiin hetkiin. Ura oli ollut kyynärpääleikkausten takia katkolla, mutta nuorten EM-mitali palautti heittäjän uskon tavoitteisiin.

– Oli tehty vaikeat leikkaukset. En ollut varma, pystynkö enää heittämään, mutta paransin kesällä 2003 ennätystä yli kuusi metriä, Ruuskanen muistaa.

– Sitten EM-kisoissa tuli vielä se tunne, kun onnistuu ja saa mitalin. Yes. Nuoren miehen motivaation nousu oli aivan käsittämätöntä. Siinä oli yhdelle kesälle melkoiset motivaatiobuustit. Sain uralle sellaisen sykäyksen, että pystyin siirtymään aikuisten puolelle.

Tunnetasolla Ruuskasen uran toinen kohokohta osui Porin 2015 Kalevan kisoihin. Piti voittaa mestaruus, mutta Pitkämäki avasi kilpailun tylysti tuloksella 87,72.

Ruuskanen pääsi ohi viimeisellä yrityksellään. Heitto 88,98 jäi uran ennätykseksi.

– Se tuntui hyvältä. Oma ennätys, Pielaveden ennätys, Suomen mestaruus ja pystyin viimeisellä kierroksella viemään tikkarin Tero Pitkämäeltä. Se oli taisteluvoitto, Ruuskanen virnistää.

Ruuskanen nauttii muistosta hetken. Sitten huippu-urheilijan luonne herää horroksesta.

– Olisihan se vielä ollut, jos olisi mennyt yheksänkymppiä. Silloin siinä vasta olisi ollut tyytyväinen mies.

Niinpä. Huippu-urheilussa mikään ei ole tarpeeksi. Ruuskasen valmentajista Aki Parviainen (Suomen ennätys 93,09) voisi kertoa, että jos heittää 90 metriä, pitää saada sata.

Etusivulla nyt

Luetuimmat