Äitiysloman piti alkaa juhannuksen jälkeen ja olin tehnyt selkeän suunnitelman töistä, jotka siihen mennessä piti saada valmiiksi. Sitten vauva päättikin toisin ja keho alkoi antaa merkkejä siitä, että nyt oli aika levätä – vaihtoehtona olisi lähtö synnytyslaitokselle liian pian. Näin jälkikäteen asiassa ei ole mitään epäselvää, vauvan tarpeet tulevat aina ensin. Mutta tuossa hetkessä oli vaikeaa hyväksyä tilanne ja jättää tekemättömät hommat työkavereille. Harmitti. Onneksi oli viisas neuvolan hoitaja, joka katsoi tilannettani myötätuntoisesti, mutta latoi faktat kuitenkin tiskiin: sairausloma alkaa nyt, sohvalle lepäämään mars.
Isot muutokset elämässä ovat harvoin pelkästään mukavia ja helppoja, vaikka usein väistämättömiä ja tarpeellisia ovatkin. Jokainen meistä toimii muutoksen edessä omalla tavallaan. On edelläkävijöitä, jotka luovat trendejä ja sopeutuvat nopeasti muuttuvaan ympäristöön. Sitten on meitä, jotka tykkäävät juoda aamukahvit joka aamu samasta mukista.
Kaikki me kuitenkin kaipaamme toisinaan myötätuntoa.
Työuran alussa joskus nolotti, kun nopeatempoisissa kokouksissa en osannut spontaanisti keksiä uusia ideoita samaa tahtia säkenöivän terävien työkaverieni kanssa. Minulla tuppasi olemaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja ratkaisut tulivat vasta kokouksen jälkeen, kun olin ehtinyt hiukan muhitella aihetta. Vasta myöhemmin olen oppinut arvostamaan tätäkin piirrettä ja ymmärtänyt, että muutoksessa me tuumailijat olemmekin yhtä tärkeitä kuin ne edellä sprinttaajat. Asioita on hyvä tarkastella monelta kantilta, kunhan suunta on sama ja uteliaisuus uuden edessä yhteinen.
Nyt seuraan uuden työpaikan alkutaivalta etäältä vauva-arjesta käsin ja toivon, että jokaisessa työporukassa riittää ymmärrystä monille inhimillisille tavoille toimia uuden edessä. Osa meistä tarvitsee enemmän aikaa sopeutuakseen, toisille se on helpompaa. Kaikki me kuitenkin kaipaamme toisinaan myötätuntoa ja työkaverin tukea. Ja lupaa sanoa vaikeatkin asiat ääneen. Sitten voi keittää kupin kahvia, pohtia yhdessä ratkaisuja ja jatkaa porukalla eteenpäin.
Kirjoittaja on Iisalmelainen kolmen lapsen äiti, perhevapaalla Pohjois-Savon hyvinvointialueen viestintä- ja markkinointijohtajan virasta.