Vannoin noin kuukausi sitten pieleen menneiden treffien jälkeen, että seuraavat treffit ovat joko vuonna 2023 tai 2025. Olisi pitänyt pysyä lupauksen syrjässä kiinni, pfft.
Meikä tällää tuntikausia tupeeraten tukkaa muhkeaksi. Olen suht pötäkkä varreltani ja äiti aina opetti, että jos on iso ihminen, pitää tukankin olla iso – sanoi sitä dallastukaksi.
Olen lapsesta asti nähnyt sivusta kuinka dallastukka tehdään ja minähän teen koska olen mieltynyt siihen. Hiuslakan on syytä olla niin väkevää että vaikka törmäisi seinään, lommoakaan ei tule.
Niin järreetä on jälki, että jos tukka on tällingissä myös hääyön jälkeen, kampaaja on onnistunut työssään erinomaisesti. Tätä kirjoittaessa oma dallakseni on edelleen kasassa ja pysyykin siihen asti kunnes alan sitä varovasti purkamaan, ei tätä niin vaan räjäytetä auki nääs.
En heitä hatusta näitä juttuja.
Keskiviikkona 24. elokuuta oli aika taas tehdä dallastukka, koska olin saanut kutsun treffeille.
Historiakatsaus: kolmen tunnin vääntämisen ja kääntämisten ja ties minkä ripsivärin kerrostamisen jälkeen treffini joko katoaa mitään ilmoittamatta, röpöttelee itsensä pöydän alle tai haukkuu vaatemakuani.
Keskiviikkoinen treffini lähti kesken illan selvittämään ex-parisuhteensa kiemuroita, kas kun se exä sattui soittamaan ja kyseli, milloin mies tulee kotiin. Ex?
Olen kokeillut Tinderiä ja Facebook dating-sovellusta ja rähminyt ties missä treffisivuilla.
Sain kerran erään treffisovelluksen kautta sähköpostia Antilta (nimi muutettu) Iisalmesta: 48 lähikuvaa varsin terhakkaan näköisestä … tiijätte kyllä mistä.
En heitä hatusta näitä juttuja, tätä se on minulle ollut kerta toisensa jälkeen mutta enpä ajatellut lannistua.
Varmaan jossain on joku noitarumpua takova shamaani joka tykkää dallastukkaisesta kaupunkilaistytöstä.
Kirjoittaja on iloluontoinen iisalmelainen, joka muutti Kuopioon.