Vapaa sana | Ei ole helppoa olla kiitollinen

Pikasilmäys sosiaaliseen mediaan, mielipidekirjoituksiin ja internetin keskustelupalstoille tuottaa minulle nykyisin voimakkaan pahoinvointireaktion.

On nimittäin päässyt käymään niin, että kitisijöitä, tyhjänvalittajia, pettyneitä, ahdistuneita ja suhteellisuudentajunsa menettäneitä kanssakulkijoita näyttäisi olevan niissä huomattavan suuri yliedustus verrattuna tavalliseen arkikokemukseen ihmisten perusolemuksesta.

Syyttelyn ja pahoinvoinnin sijaan monilta foorumeilta loistaa poissalollaan kiitollisuus. Lienee niin, että ihminen, joka osaa olla kiitollinen, ei mene nettiin huutamaan, kuinka kaikki on kauheaa ja hirvittävää.

Kiitollisuuden puute aiheuttaa monenlaista vatsanväännettä: kateutta, masennusta, huonoa itsetuntoa, ahdistusta, näköalattomuutta, vihaa ja katkeruutta ainakin noin alkajaisiksi. Usein se purkautuu näennäiseen hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden valekaapuun, jota sitten sopivassa ideologisessa viiteryhmässä käytetään. Silloin muissa on aina vikaa, itsessä ei koskaan, ja joka muuta väittää on pahuuden perikuva ja suorastaan kammoksuttava vihollinen.

Kun pitää asioita itsestäänselvyyksinä, ei näe oikeastaan mitään hyvää ympärillään. Kaikki on pielessä ja huonosti, eikä mikään hyvin. Sellainen elämä on varmasti hyvin raskasta.

Minun mielestäni (minulla ei ole minkäänlaista koulutusta tai edellytyksiä arvioida ihmisten psyykkistä tai sielullista kuntoa) ihminen, joka ei koskaan ole kiitollinen mistään, on jonkinlaisen hoidon tai terapian tarpeessa. Raukka ja parka on sellainen ihminen, mutta toivottavasti parannettavissa.

Menneiden sukupolvien työ, uurastus, viisaus, uhraukset ja ymmärrys elämästä ovat uuden polven pintaliitäjille ja moraaliposeraajille vain taakka, josta ei mielellään puhuta.

Se on ymmärrettävää, sillä meidän hyvinvointimme ja asemamme monessa suhteessa maailman parhaana maana ei ole syntynyt juuri nyt tässä hetkessä, vaan pitkän ajan kuluessa, määrätietoisen työn tuloksena. Voisi siitä edes vähän olla kiitollinen, mutta suositumpaa näyttää olevan syyttely kaiken pilaamisesta. ”Mokomat boomerit, kehtaattekin vielä olla olemassa.”

En tiedä, onko näin, mutta maalaisjärjellä ajatellen luulen, että lapset kannattaisi kasvattaa (ihan tietoisesti ja ajatuksen kanssa, vallan opettamalla opettaa) tuntemaan kiitollisuutta ja huomaamaan, että kaikki ei ole itsestään selvää eikä kaikkialla asiat todellakaan ole yhtä hyvin kuin meillä.

Mistä kaikesta sinä olet kiitollinen?

Kirjoittaja on iisalmelainen kirjailija.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat