Vapaa sana | Sonjalle Venäjälle – Kirje taistelevalta Mitjalta Ukrainasta

Sonjani. Tahdon kuulla, kun sanot sen: rakastan.

Niin kuin tiedät, olisin siellä ja opiskelisin, niin kuin ennenkin. Nyt, itke ja pyyhi kyyneleet, älä jää pelkoon, olet kanssani täällä kuten minä olen sinun luonasi siellä.

Kirjoitan näitä rivejä autiopuun alla. Savu leijuu myrkynhämärässä. Korvat parkuvat mykkinä. Katkuiset näyt raunioituvat päivästä toiseen. Yö yöltä katkerammin särkevät pommit ihmisiä, koteja ja kulttuureja. Siksikö, rakkaani, olen täällä. En… taas ammutaan... haavat… silpovat…

Korvat parkuvat mykkinä.

Mutta kuule kun sanon, että vielä tulee päivä, jolloin hallitsijat vaihtuvat uusiin ja rakkauden aurinko on nouseva.

Sonja, kotipuiden varjoissa Venäjän paahteen tuskassa, täällä rakkaasi Ukrainassa taistelemassa. Sonja, kuule, sydän, keskikesäni, näen askeleesi, silmäsi, kuulet sydämen kuin minäkin ja minun suuni kuiskaa kuin tuuli sinulle yli pommitusten pauhun.

Sonja, tiedät, täällä kaukana täytän määräystä, jota emme ymmärrä. Mutta mieleni on lähellä, siellä missä opiskella elämää, ja meillä on perhe ja rauha, uskomme ja kansa. Rakas, itke, pyyhi kyyneleet, älä jää pelkoon. Olet täällä kanssani niin kuin minä siellä luonasi.

Sonja, Sinulle, kanaalin varrella odottamassa, tämä sanoma on Mitjalta taistelemassa. Ja vihaamassa rakasta Venäjää sen johtajissa. Ontoin silmin katson pahuutta, heidän sokkojen valheidensa iskuja. Kyyneleeni virtaavat silti yhä ja tuulevat ilmojen halki luoksesi, lintujen sadesiivin, kyyneleet, itku nielussa, ja kauhu, jolle ei ole loppua, kunnes hallitsijat vaihdetaan, aseet haudataan ja hyväksi luotava maa ymmärtää, rakastan sinua, Sonja.

Ja minä tulen, sillä maat tulevat syntymään uudelleen, jumalten sieluin, aseita vailla, Sonja, suuret kansat. Hyvyyden kuriiri tuo tämän kirjeen kotiimme ja luoksesi. Niin myös ukrainalaisten ystävien koteihin lähetämme rakkauttamme, tänne, jossa taistelen. Me ja he ovat kaksi kansaa, ykseys olemme ja rauha, yhdessä ihmisyyden maailmanpuu, maa peltoineen ja tähtinen taivas.

Sonja, ole rohkea, olen pakahtua, mutten pelosta, sillä elän rakkauden, sinut, ja sinä tunnet syntymän kasvun sisälläsi. Mitjasi.

Kirjoittaja on kirjailija ja vapaa toimittaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat