Mielipide: Metsäpirtin kohtalo vaakalaudalla

Vaikka raha on monessa asiassa sinänsä oikea pääkonsultti, niin pelkästään siihen tuijottamalla ei synny hyvää, toteaa kirjoittaja. Jani Haanketo

Martti Sallinen

Olen ollut viime viikkoina hyvin huolestunut Ylä-Savon seurakuntayhtymän toiminnasta Metsäpirtin juhla- ja kokoustilan (leirikeskuksen) tontteineen myyntiin liittyen.

Siksi esitin yhteisen kirkkoneuvoston kokouksessa koko asian jättämistä pöydälle liian alhaisen hinnan (114 000 euroa) vuoksi. En valitettavasti saanut esitykselleni kannatusta kokouksessa.

Alueen tonttiarvokin on huomattavasti suurempi, puhumattakaan paikan kirjanpitoarvosta, mikä on 170 000 euroa.

Perusteluina Metsäpirtin myynnille on esitetty, että seurakuntatyön perustehtävä ei ole rasitteeksi tulleiden kalliiden seinien suojeleminen, vaan kristillisen pelastussanoman esille tuominen eri muodoissaan.

Toisena perusteluna on esitetty, että pitopalveluyritysten aikana seurakunnallinen (leiri)käyttö on huomattavasti vähentynyt, varsinkin kun asuntolaosa purettiin sisäilmaongelmien takia vuonna 2017.

Olen esittämässä Metsäpirtin alueen säilyttämistä seurakuntayhtymän omistuksessa ja Iisalmen seurakuntaneuvoston päätöksen mukaisesti alueen jatkokehittämistä leirikeskuskäyttöön.

Toiminnallisesti olisi viisasta ylläpitää leirikeskustilat yhtymän maantieteellisellä keskusalueella.

Kainuun rajalla sijaitsevan, rippikoululeirikäyttöön aivan liian epäkäytännöllisen ja ahtaan Hirsikankaan leirikeskuksen peruskorjaussuunnitelma (peräti 860 000 euroa) ei näytä edes sisältävän kustannuksia vielä lisäävää uudemman puolen vuotavan katon korjausta.

Nähdäkseni ennen yksittäisten leirikeskusten myynti- tai peruskorjauspäätöksiä olisi esitettävä suunnitelmat leiritoiminnan sijoittamisesta eri paikkoihin ja tulevista tarpeista esimerkiksi 10 vuoden ajanjaksolla.

Vaikka raha on monessa asiassa sinänsä oikea pääkonsultti, niin pelkästään siihen tuijottamalla ei synny hyvää.

Mielestäni tässä ei ole ollenkaan huomioitu Metsäpirtin alueen maisemallista eikä ennen kaikkea kulttuurihistoriallista arvoa, joka on myös valtakunnallisesti merkittävä.

Sijaitseehan alue Suomen sodan kahden Koljonvirran taistelun alueella, ja Metsäpirtin hiekkamäessä oli noin 30 venäläisten sotilaiden korsua.

Metsäpirtin ja sitä ympäröivälle alueelle Koljonvirran itäpuolelle haudattiin ainakin 500–700 venäläistä sotilasta sotapäiväkirjojen mukaan.

Myös suomalaisia ja ruotsalaisia sotilaita haudattiin alueelle useita kymmeniä varsinkin toisen Koljonvirran taistelun jälkeen.

Esimerkiksi Metsäpirtin päärakennuksen rakentamisen yhteydessä löytyi venäläinen sotilashauta.

Alueen jatkokehittämisestä tulisi luopua ilman Museoviraston tarkempaa kartoitusta/lausuntoa.

Mieleeni on noussut vakava kysymys: miksi seurakuntayhtymä on myymässä omaisuutta parhaasta päästä (ja vielä alihintaan)?

Tämä asia tuli mieleeni vieraillessani useita vuosia sitten kirjailija Aarno Kellbergin kodissa.

Keskustelin hänen kanssaan Iisalmen ison pappilan luovuttamisesta Seurasaareen vuonna 1966.

Asia oli kulttuurisesti suuri menetys Iisalmen kannalta. Tosin pappilan omistus oli jo silloin vaihtunut Iisalmen maalaiskunnalle.

Yht´äkkiä kirjailija Kellberg nosti kätensä ja osoitti olohuoneen ikkunasta lähellä sijaitsevaa hänelle rakasta Vanhaa kirkkoa ja sanoi: ”En yhtään ihmettelisi, että seurakunnan päättäjät olisivat joskus tuotakin myymässä”.

Vastasin: ”Ei kai nyt sentään, eihän ne niin hulluja voi olla…”

Sen jälkeen kun seurakuntayhtymän ensimmäisessä kiinteistöstrategialuonnoksessa tuli esille yhtymän joidenkin pienempien kirkkojen myynti, olen miettinyt, mahtoiko kirjailija ja opettaja Aarno Kellberg ainakin osin olla oikeassa.

eläkerovasti

Kommentoi