Hilja Pesonen jäi koukkuun neulomiseen, ja villapaitoja on syntynyt tänä vuonna jo useita - "Ajattelin, että en ikinä osaa tehdä niitä..."

Strömsö-neuleiden jälkeen Hilja Pesosella on tekeillä Metsän peitto niminen neule. Rakennus takana on Kiuruveden Taitokeskus. Maarit Äyhynmäki

Maarit Äyhynmäki 

Käsityöt

Rakas villapaita -näyttelyssä on esillä myös Hilja Pesosen tekemä Strömsö-kuvioinen villapaita, yhteensä hän on tehnyt niitä tänä vuonna kolme kappaletta.

– Innostuin neuleen tekemisestä, kun näin somessa, miten hienoja töitä kaverit ovat tehneet. Ajattelin, että en ikinä osaa tehdä niitä, olen aikaisemmin tehnyt jonkin verran villasukkia, Pesonen kertoo.

Someryhmän kannustamana hän aloitti, kysyen ensin parilta tekijältä tarkempaa neuvoa.

– Neuvottiin, että kannattaa aloittaa kahdella langalla, silloin tekeminen ei ole liian vaikeaa. Lanka-Kaisa laittoi lisäksi linkin, jossa oli ohje, ja häneltä ostin myös langat. Tulostin ohjeen paperille, siitä on helpompi katsoa kuin näytöltä, Pesonen kertoo.

Ensimmäinen, karkeammasta villalangasta tehty paita on tyttärellä tallipaitana, toiset paidat on tehty pehmeämmästä villalangasta. Tällä hetkellä hänellä on tekeillä koekappale Metsän peitto -neuleeseen, joka valmistuttuaan menee pojalle. Toiselle pojalle tekemäänsä harmaa-punaiseen neuleeseen hän suunnitteli itse hieman korkeamman kauluksen, ja paita on kovassa käytössä. Strömsöiden jälkeen on valmistunut pastellinvärinen neulepaita, johon langat on ostettu kirpputorilta ja tarjouksista.

Neulominen rentouttaa.

– Halusin rentouttaa tekemistä välillä, ja halusin tehdä nimenomaan raitapaidan, hän kertoo.

Pesonen myöntää, että neulomiseen jää koukkuun.

– Silloin kun neulominen oli oikein kiihkeimmillään, ajattelin töistä lähtiessä, että ihanaa, pääsen kotiin neulomaan. Neulon jonkin verran joka päivä. Kuvioita tehdessä on oltava hiljaista ja rauhallista, suoraa neuletta tehdessä voi tehdä muutakin.

– Neulominen on rentouttavaa, se on opettanut kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä ja pikkutarkkuutta. Yleensä teen hutaisemalla, mutta neuloessa on pakko tehdä tarkasti. Jos yksi kohta on väärin, niin puran vaikka koko ympyräisen ja teen sen uudestaan.

Tällä hetkellä Hilja Pesonen pitää ideataukoa Facebookin neuleryhmästä, koska “siellä on niin paljon ihania neuleita”. Yhden villapaidan tekemiseen hänellä menee aikaa noin kuukausi, ei aina sitäkään.

Rakas villapaita -näyttelyssä on nähtävillä yli 70 neuletta, joista noin 25 on valmistunut tämän vuoden aikana. Eniten on villapaitoja, mutta myös villa- tai neuletakkeja, villamekkoja sekä kudottuja neuletakkeja.

– Niistä näkee, miten villapaitamuoti on muuttunut vuosien kuluessa, toteaa Taitokeskuksen neuvoja Silja Ruotsalainen.

– Järjestämme aina heinäkuun ajaksi näyttelyn. Viime vuosina olemme etsineet sellaisen aiheen, joka on tämän hetken ilmiö, kuten villapaidat nyt ovat. Näyttely on koottu Marttojen, Maa- ja kotitalousnaisten ja Taitokeskuksen yhteistyönä, Ruotsalainen kertoo.

Suositut islantilaisneuleet valmistuvat nykyään myös suomenlampaan villasta, joka on hyvin pehmeää. Ruotsalainen onkin tyytyväinen siihen, että Suomessa taas valmistetaan kotimaista villalankaa enenevissä määrin.

– Järjestämme täällä Taitokeskuksella sellaisia kursseja sen mukaan, mihin ihmisillä löytyy innostus ja tulee sopiva määrä kävijöitä. Lokakuussa täällä alkaa Mallitilkusta neuleeksi -kurssi. Tämä tarkoittaa sitä, että neuloja tekee mallitilkun, ja tästä omalla käsialalla tehdystä mallitilkusta saadaan se oikea silmukkamäärä, ja silloin neuleesta tulee oikean kokoinen. Taitokeskuksesta löytyy erilaisten neulelankojen lisäksi neuleohjeita, Ruotsalainen tiedottaa.

Rakas villapaita -näyttely:

Taitokeskus Kiuruvesi 1–30.7, avoinna ma–pe kello 9–17.

Kommentoi