Elina Komulaisen vapaa sana: Tuulet puhaltavat toisin kuin laivat tahtoisivat

Elina Komulainen

Elina Komulainen

En tiedä purjehduksesta paljon mitään. Kaipaan silti alati veteen. Meren aallokossa sukeltelussa on kiehtova rytmi, kuin lastulla laineilla. Vesissä on eroja. Tyyntä järven pintaa kauhoessa tuntee olevansa osa luonnon rauhaa. Molemmissa voi rentoutua ja virkistyä.

Lasse Mårtensonin sävellyksessä kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Uskon. Se on sitä heille, jotka ovat löytäneet purjehduksesta sitä jotakin. Purjehdus rinnastetaan elämään. Hyvinvoinnin kannalta olisi toivottavaa, että meistä jokaisella olisi elämässään joku antoisa asia, josta saa hyvää mieltä, kokee onnen tunnetta. Loma on mitä parhainta aikaa etsiä, löytää ja toteuttaa sitä.

Lomaan kohdistuu usein (liian) paljon odotuksia. Perheessä voi olla aivan erilaisia ajatuksia onnistuneesta lomasta. Yksi haluaa telttailemaan, marjastamaan ja tarjoamaan perheenjäsenille unohtumattoman auringonnousun.

Toiselle se tuo mieleen hyttyset ja epämukavat olot kosteassa teltassa. On päästävä huvipuistoon! Kolmas haluaa lukea riippumatossa ja nauttia siitä, ettei tarvitse lähteä minnekään.

Arki on juoksemista ja aikatauluja. On ihanaa nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään. Neljäs haluaisi nähdä tai kuulla taidetta. Viides ei sano ääneen, mitä oikeasti haluaisi, arvellen ettei sitä tehdä kuitenkaan. Mahdoton yhtälö?

Pakataanko kaikki kyytiin ja lähdetään, olivatpa sää, tunnetilat tai suunta mitä vaan? Ripotellaan jokaisen lempitekemiset matkan varrelle. Tiedostaen, että tuskinpa ne sopivat sulavasti samalle reitille.

Lukea ääneen Saariston lapset?

Yhteinen loma-aika on harvoin yhtä riemua ja paistetta. Varsinkaan, jos on paineita hukuttaa korona, kokea jotakin huippua ja raportoida siitä somessa. Ristiriitaiset odotukset ja toiveet törmäilevät. On vuorotellen tylsää ja se näkyy.

Opetellapa siinä sitten iloitsemaan toisen ilosta. Jos löytyy kykyä tehdä jotakin ihan vaan sen vuoksi, että se on toisesta ihanaa, jälkeenpäin voi kuulua hihkaisuja: ”Tosi kivaa!” ”Tullaan uudestaan”. Kannatti värittää reunojen ulkopuolelle.

Ihannetilanteessa kaikilla on halu purjehtia sama seikkailu. On myös mahdollista, että vaikka lähtiessä lähes kaikki ovat valmiita hyppäämään paatista yli laidan, seikkailusta tuleekin se juttu, jota vielä vuosien päästä muistellaan.

Se on sittenkin se tärkein yhteinen kokemus, koska siellä salamoi, tarvittiin kekseliästä hitsausta ja omien joustavuuden rajojen ylitystä. Tämä ei ole mahdollista, jos ei hyppää kannelle. Anna tuulen puhdistaa. Heittää hiukset sekaisin.

Sitten on niitä lapsia, jotka haluaisivat palavasti edes pienen kivan lomahetken. Mutta heille ei sitä syystä tai toisesta tule. Tässä vaiheessa kesää he voivat jo odottaa koulun tai päivähoidon alkua huolimatta siitä, että toiset kertovat tuolloin parhaita paloja lomastaan. Voisitko sinä tarjota heistä jollekulle iloisen tuulahduksen? Viedä soutelemaan, uimarannalle tai jätskille? Lukea ääneen Saariston lapset? Kysyä: ”mitä haluaisit tehdä juuri nyt kaikista mieluiten?”

Kirjoittaja on lastenkirjaileva psykologi.

elina.komulainen@hotmail.com

Kommentoi