Pintakäsittelyasiantuntija Hannu Tarvainen oppii parhaiten tekemällä – myös oma isä sekä poika ovat ponsselaisia

Tällä viikolla Tarvainen sai koulutuskeskus Tavastian Pintakillan kultaisen ansiomerkin osoituksena elämäntyöstään.

Hannu, Sampo ja Erkki Tarvainen ovat ponsselaisia kolmessa polvessa.

Elina Rikkilä

Ponssella pintakäsittelyasiantuntijana työskentelevä ja myös oman alansa tuotekehitys- ja tutkimustyötä tekevä Hannu Tarvainen, 52, ei ole koskaan ollut lukumiehiä, vaan oppii paremmin asioita tekemällä ja kokeilemalla.

Koulunkäynnistä Tarvainen alkoi innostua vasta ammattikoulussa, jossa oppiminen tapahtuikin lukemisen asemesta enemmän käsillä tekemällä ja käytännön kautta oivaltamalla. Peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo oli ollut 6,5, mutta ammattikoulun levyseppähitsaajalinjalle silläkin pääsi.

Ponsselle Tarvainen meni hitsariksi heti armeijan jälkeen. Myöhemmin ala vaihtui pintakäsittelyyn terveydellisten syiden takia.

Vaatimattomasta peruskoulumenestyksestään huolimatta Tarvainen on tehnyt merkittävän uran metsäkoneiden pintakäsittelyssä. Tällä viikolla hän sai valtakunnallisesti tärkeän tunnustuksen, koulutuskeskus Tavastian Pintakillan kultaisen ansiomerkin elämäntyöstään.

Tarvaista on kehuttu tinkimättömäksi ammattilaiseksi, joka on aina valmis auttamaan muita ja haluaa kouluttajan roolissaan ammatillisissa oppilaitoksissa jakaa osaamistaan nuoremmille ammattilaisille. Tarvaisen kaltaiset kouluttajat ovat tärkeitä esimerkkejä varsinkin opiskelijoille, jotka eivät ole päässet peruskoulussa loistamaan.

– Jo lapsesta lähtien oli melko lailla selvää, että menen koulut käytyäni Ponsselle töihin, Tarvainen naurahtaa.

Isä teki huoltohommiaan ja minä kulutin aikaa onkimalla ja kuuntelin tukkilaisten ronskeja juttuja.

Hänen isänsä Erkki Tarvainen oli Einari Vidgrénin lapsuudenkavereita ja kävi savotoilla yhdessä hänen kanssaan. Kun Einari perusti yrityksen, Erkistä tuli hänen ensimmäinen työntekijänsä.

Vidgrénien talo sijaitsi kilometrin päässä Tarvaisten talosta, ja Vidgrénin pojista tuli Hannun leikkikavereita. Einari oli myös Hannun kummisetä.

Hannu Tarvainen kulki alle kouluikäisenä isänsä mukana savotoilla, joilla isä kävi huoltamassa Ponssen koneita.

– 70-luvun alussa olin kesäisin isän mukana savotoilla Lapissa, koska äiti oli töissä kunnalliskodissa, hän muistelee.

– Isä teki huoltohommiaan ja minä kulutin aikaa onkimalla ja kuuntelin tukkilaisten ronskeja juttuja. Leikkiseuraa löytyi paikallisista lapsista, hän kertoo.

Savottareissut isän kanssa ovat jääneet Hannun mieleen parhaina Lapin matkoina.

– Turvallisuusmääräysten takia nykyään lapsia ei edes saisi ottaa mukaan töihin. Kyllähän lapsia nykyään suojellaan liikaakin ja vastoinkäymisiä silotellaan. Sitten ihmetellään, kun he eivät sitten aikuistuttuaan selviydy omillaan, hän miettii.

Nykyisessä työssään Hannu Tarvainen toimii laaduntarkastajana Ponssella ja vastaa omalta osaltaan siitä, että tehtaalta lähtevät koneet täyttävät pintakäsittelyn kansainväliset standardit.

Valtakunnallinen tunnustus tuntuu hyvältä, mutta Tarvaisen mielestä oman ammatillisen menestyksen taustalla on ennen kaikkea hyvä tiimi.

Tarvainen tekee myös pintakäsittelyn tutkimus- ja tuotekehitystyötä ja esimerkiksi tutkii, miten Ponssen tuotteet kestävät ilmastorasitusta. Toiminnan laajennuttua trooppisen ilmaston maihin tuotteiden pintakäsittelyn täytyy kestää kuumaa ja kosteaa ilmaa ja esimerkiksi ilmansaasteita.

Käytännön tuotekehitystyötä Tarvainen tekee suolasumu- ja ultraviolettikaapeissa, jotka simuloivat auringonvaloa ja muuta ilmastorasitusta.

Ponssella työskentelee nykyään Tarvaisia jo kolmannessa polvessa, kun pintakäsittelyä opiskellut keskimmäinen poika Sampo päätyi firmaan töihin.

Hannu Tarvaisen opiskelut eivät jääneet ammattikouluun, vaan hän on työnsä ohessa jatkuvasti kouluttanut itseään.

– Nuoruusiässä teoreettinen opiskelu ei innostanut, mutta työuran varrella olen kehittynyt luetun ymmärtämisessä ja oppinut tuottamaan hyvää ammatillista tekstiä. Tuotekehitystyössä testattavat koneet ovat nykyään niin kalliita, että myös teoreettista ymmärrystään täytyy jatkuvasti kehittää, Tarvainen naurahtaa.

– Vieraissa kielissä olen edelleen surkea, mutta olen työuran aikana opetellut puhumaan ja kirjoittamaan kelvollista teknistä englantia, hän kertoo.

Kuka?

Hannu Tarvainen

52-vuotias pintakäsittelymestari.

Asuu Poikainmäessä Vieremällä.

Perheeseen kuuluu kolme poikaa.

Työskentelee Ponssella pintakäsittelyasiantuntijana. Tekee myös pintakäsittelyn tuotekehitys- ja tutkimustyötä.

Toimii kouluttajana ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakoulussa.

On kouluttautunut myös pintakäsittelytarkastajaksi, korroosionestomaalariksi, frosio-tarkastajaksi, levyseppähitsaajaksi ja teolliseksi pintakäsittelijäksi.

Harrastaa metsästystä, kalastusta, ruoanlaittoa ja laitesukellusta.

Keskustelu