Päätoimittajalta: Maaseutukunnilla on nyt pitkästä aika toivoa, mutta talouskriisissä palveluita ajetaan alas

Pelkkä konsulttimatematiikka ei pelasta kuntia.

Kari Angeria

Kiuruveden suunnitelmat lakkauttaa maaseutukouluja kertovat talouskriisin lisäksi maaseutupaikkakuntien laajemmasta näköalattomuudesta. Toivottomuus on kuitenkin turhaa, sillä valoa on näkyvissä.

Ihmisten muuttaminen maalle ei ole enää vain toiveita ja unelmia, vaan tilastoissa näkyvä fakta. Muuttoliike alkoi lopullisesti koronakriisin seurauksena. Samalla ihmisten arvot muuttuvat. Se ei ole vain hetken hurmaa. Maallemuutto on elämänmittainen ja arvopohjainen ratkaisu.

Jotta ei vaivuta liialliseen sinisilmäisyyteen, talouden lyhyen aikavälin kriisistä on uitava läpi. Kiuruvesi menee edellä sinne, mihin monet yläsavolaiset kunnat tulevat kohta perässä, alijäämäiseen kuntatalouteen. Koronakriisi tulee ajamaan monet kunnat tiukalle muutamaksi vuodeksi ja saa ne miettimään säästökohteita pahimpaan mahdolliseen aikaan.

Pielaveden kunnanjohtaja Vilma Kröger totesi tätä juttua varten tehdyssä taustahaastattelussa, että:

– Oppilasennusteet ovat meilläkin usein ylittyneet ja pahimmat vaihtoehdot eivät ole toteutuneet.

Kun lasketaan koulujen oppilasmäärien kehitystä, jatkossa niissä pitäisi konsulttimatematiikan lisäksi huomioida muuttoliikkeen kääntyminen. Muuten palvelut ajetaan alas, vaikka niille olisi pian käyttäjiä.

Vaikka yksi tai kaksi perhettä eivät kuntataloutta pelasta, maaseutukoulun ne voivat pelastaa, ja näin turvata elinvoimaa.

Haastattelin tämän jutun taustaksi myös muita yläsavolaisia vaikuttajia. Monet heistä näkevät yhteistyön lisäämisen keskeiseksi menestystekijäksi koko alueella.

Pelkkä muuttoliike ei pelasta Ylä-Savon kuntia. Se ei ehdi edes kunnolla apuun tulevaan talousahdinkoon. Nyt tarvitaan päättäjiltä malttia ja kärsivällisyyttä sekä rajat ylittävää yhteistyötä.

Seuraavia yhteistyön paikkoja nostettiin esille. Monissa kunnissa on oma tekninen toimi. Miksi Ylä-Savossa ei voisi olla yksi yhteinen organisaatio, joka vastaisi kaavoittamisesta ja muista teknisen toimen vastuista? Oppilaiden pitäisi aina päästä lähimpään kouluun, vaikka se olisi toisen kunnan puolella. Kannattaisiko suunnitella yhteisiä rajakouluja? Harvaanasuttujen seutujen vanhusten kotihoidossa tarvitaan kuntien välistä yhteistyötä. Tässäkään kotikunnan ei pitäisi olla ratkaiseva tekijä, vaan sen, mistä palvelu tulee asiakkaalle halvimmalla ja kustannustehokkaimmin.

Kun Iisalmi nyt pohtii harjoitusjäähallin rakentamista, entä jos se hankkisikin jääaikaa Kiuruveden jäähallista?

Isoksi asiaksi nostettiin sote ja nykyinen lainsäädäntö. Terveydenhuollon järkeistäminen, sujuvoittaminen ja kustannustehokkuus voivat olla se, minkä varassa kunnat nousevat tai mihin ne kaatuvat. Kiuruvesikään ei todellisuudessa uppoa maaseutukoulujen kuluihin, vaan sotemenoihin, joille olisi kiire tehdä jotain.

Yksi kultamunia muniva hanhi on vielä kuntien omassa varastossa. Todellinen panostaminen sairauksien ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Tutkittua tietoa on roppakaupalla. Ennaltaehkäisy maksaa itsensä moninkerroin takaisin. Onko kunnissa enää varaa sulkea silmiä olemassa olevalta tiedolta lyhyen tähtäimen säästämisen nimissä?

Monia muita isoja ja pienempiä asioita listattiin, mutta tärkeintä on asenne tehdä jatkossa enemmän yhdessä niin kuntien, yritysten, organisaatioiden kuin ihmisten kesken. Asia on näin riippumatta siitä tunnustavatko kaikki poliitikot tätä vai tyytyvätkö kamppailemaan niukkenevista resursseista ja nojautuvat kuppikuntaisuuteen sekä kurjistamiseen.

Nyt ei kannata hötkyillä säästöpäätöksillä.

Keskustelu