Jokaisella ehdokkaalla on vankka mielipide maamme talouden hoitoon tulevalle hallituskaudelle. Sen sijaan ehdokkaat eivät ole avanneet sitä, mistä rahat tasapainotuksen otetaan. Mikäli oikeistopuolueiden säästötavoitteet laitetaan käytäntöön, ei miljardeja euroja muutaman vuoden kuluessa voi ottaa muualta kuin suurimmista kustannuksista. Niitä ovat esimerkiksi koulutus- sekä sosiaali- ja terveysmenot. Mitä se tarkoittaisi käytännössä?
Leikkurin terä osuisi kansamme pienituloisimpiin ryhmiin. Jo nyt pieneläkeläisten jokapäiväisen elämän kustannukset vievät toimeentulon rajoille, loppukuusta rahat ovat jo niin tiukilla, että ruuasta ja lääkkeistä joudutaan tinkimään. Tästä kertoo karua kieltään myös maamme leipäjonot. Vaikka eläkkeet nousivatkin vuoden alusta, on elinkustannusten nousu ollut niin voimakasta, ettei ostovoima ole kasvanut. Samanlainen tilanne on myös pienituloisissa lapsiperheissä, varsinkin jos perheessä on vain yksi huoltaja.
Kun sosiaali- ja terveysmenoihin lähdetään tekemään leikkauksia, näkyy tämä kustannusten nousuna muutamien vuosien päästä. Hoitamattomat oireet kypsyvät kallishoitoisiksi sairauksiksi. Jo nyt terveyspalveluihin pääsy on hankalaa, koska esimerkiksi täällä Ylä-Savossa ei ole lääkäreitä, keille vastaanottoaikoja antaa. Ja jos tätä juuri rakenteilla olevaa hyvinvointialue-uudistusta lähdetään rampauttamaan toiminnan alkumetreillä, ei se tiedä uudistuksen onnistumista. Ja edelleen osalla meistä olisi varaa hyvinvointiin ostamalla terveyspalvelut yksityissektorilta.
Opiskelusta ja koulutuksesta leikatessa on toiminta kuin omaan jalkaan ampumista. Mikä muu meille tuo jatkuvasti rahaa kuin verotulot, jotka virtaavat sitä vauhdikkaammin valtion kassaan, mitä enemmän meillä on ammattilaisia työn syrjässä kiinni. Jo nyt on huutava työvoimapula hoito-, opetus- ja rakennusaloilla. Jotta pidämme yhteiskunnan rattaat pyörimässä ja vientiteollisuuden vauhdissa, on meidän panostettava koulutukseen ja työllistymiseen.
Tilanne on pelkistetysti aivan sama kuin jos minä olisin tasapainottamassa omaa talouttani. Sen sijaan, että vaihtaisin työssä käyntiin tarvitsemani mopon kiikkutuoliin ja ammattikirjallisuuden kirjakerhoon, minun kannattaisi hommata auto, jotta ehtisin ja jaksaisin tehdä enemmän työtä ja pitäisin huolta osaamisestani käymällä lisäkoulutusta. Kurjuuden lisääminen ei ole koskaan eduksi kasvulle.
Kirjoittaja on eduskuntavaaliehdokas (sd.) Iisalmesta.