Tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten on saatava nopeasti apua. Huonosti voivien lasten ja nuorten joukko voi yhä huonommin, ja koronapandemia on pahentanut tilannetta entisestään. Paras tapa varmistaa lapsen hyvä arki on tukea perheiden kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Olemme viime aikoina kauhistelleet nuorten, jopa lasten väkivallan tekoja ja jengiytymistä. Turvattomuutta aiheuttavaa pahuutta ei voida kuitenkaan hillitä ainoastaan lakeja tiukentamalla tai poliisien määrää lisäämällä. Lähimmäisen koskemattomuuden ja omaisuuden kunnioittaminen opitaan jo lapsena. Turvallisuus kasvaa perheissä. Perheet tarvitsevat tukea, ja vanhemmilla on oltava muitakin vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi päiväkotiin, jossa ei ole riittävästi henkilökuntaa. Koulut ovat perheiden merkittävin kasvatuskumppani, ja sielläkin on perusasiat laitettava kuntoon. Ei voi olla niin, että hankkeet ja byrokratia työllistävät opettajia, jolloin ei ole enää aikaa oppilaiden kohtaamiseen.
Lapsiperheiden on saatava apua matalalla kynnyksellä ja varhaisella puuttumisella. Lastensuojelun asiakkaiden ja lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut, eikä voimakkaasti kasvaneeseen palvelutarpeeseen kyetä riittävästi vastaamaan. Tarvitaan enemmän ennaltaehkäisevää tukea ja apua oikea-aikaisena matalan kynnyksen peruspalveluna. Jo ensimmäiseen avunpyyntöön pitää pystyä vastaamaan viiveettä. Tarjolla on oltava monipuolisesti tukea: kotipalvelua, perhetyötä, vanhemmuuden tukea lapsen ja nuoren eri kasvuvaiheissa, tukea eroperheille, tukiperheitä ja -henkilöitä.
Yksinelävät on otettava huomioon julkisten palveluiden suunnittelussa. Yksinasuvat ovat usein muita heikommassa taloudellisessa asemassa: heillä asumiskustannukset ovat keskimäärin henkeä kohden perheellisiä korkeammat, ja lisäksi yksinasuvien työllisyysaste on selkeästi alhaisempi.
Kirjoittaja on KD:n puheenjohtaja ja kansanedustaja.