Mummolani vintiltä löytyy arvokkaita aarteita. Ei niinkään rahallisesti vaan henkilökohtaisen historian kannalta. Siellä on muun muassa ”tilikirja” 1800-luvun lopulta. Se on tavallinen paperinen vihko, johon on kirjattu renkien ja piikojen vuosipalkkoja sekä viljan ostoja ja myyntejä.
Esimerkiksi rengille ja piialle oli maksettu viisi markkaa vuosipalkkaa. Piika oli saanut myös hamekankaan. Vihko on kuin romaani, joka kuvaa mielikuvitusta ruokkivalla tavalla sen ajan elämänmenoa.
Mummun klahvipiirongin alakaapissa on myös valokuvakansioita 1900-luvun alkupuolelta alkaen sekä postikortteja isosedältä, joka muutti Amerikkaan 1920-luvulla niin kuin monet sen ajan ihmiset.
Valokuviin ei valitettavasti ole juurikaan kirjoitettu nimiä, paikkoja ja aikoja, mutta ajankuvan niistä mainiosti näkee. Sen miten silloin elettiin ja miten maisema, vaatetus ja elämä ylipäätään on muuttunut.
Vintillä on paljon myös sanoma- ja aikakauslehtiä. Ihan uusiakin, koska niitä on antoisaa lukea muutaman vuoden päästä.
On tärkeää säilyttää nimenomaan painettuja kirjoja, lehtiä ja paperivalokuvia. Ne ovat helposti saatavilla ja säilyvät oikein säilytettyinä satoja vuosia. Toisin kuin digimuotoon tallennetut kuvat ja tekstit. Niitä ei tule luetuksi eikä kuvia katsotuksi käytännössä koskaan.
Ja kauanko niitä pystyy diginä edes katsomaan, kun tekniikka kehittyy niin huimaa vauhtia, ettei pilveen tallennettua tietoa saa kohta koneen syövereistä ulos.
Onkin hienoa, että esimerkiksi kunnat ja monet yritykset teettävät – ainakin vielä – historiansa painettuina teoksina. Näin historia säilyy jälkipolville takuuvarmasti.
Veikkaan, että 2000-luku tulee olemaan tulevaisuuden historioitsijoille vaikea löytää. Paitsi tekniikan kehittymisen takia myös siksi, että tietoa tallennetaan kovin vähän aikaisempaan verrattuna. Etenkin valokuvia. Sillä vaikka kuvia otetaan puhelimilla enemmän kuin koskaan ennen, ne ovat sisällöltään aika köyhiä, kuten kummallisia selfieirvistyksiä ja ruoka-annosten kuvia.
Jos joku saakin tulevaisuudessa kaivetuksi tiedostoja jostain bittiavaruudesta esiin, ne kertovat kyllä kovin vähän 2000-luvun elämästä. Antavat suorastaan omituisen kuvan tästä ajasta.
Kirjoittaja on entinen Iisalmen Sanomien toimittaja.