Tässäpä kansaa jakava asia. Osa on vastaan ja osa kannattaa. Onko tuulivoima niin iso ekoteko, kuin siitä puhutaan ja ennen kaikkea mitä ongelmia se tuo tullessaan?
Suomeen rakennetut tuulivoimalat ylettyvät napakorkeudellaan 150–180 metriin saakka. Roottorin halkaisijat vaihtelevat välillä 40–150 metriä. Nämä tuulivoimalat, joiden haittapuolista ei tutkittua tietoa Suomessa juuri ole lainkaan – voivat olla väärin sijoiteltuna iso ongelma kansalaisille ja yhteisöllemme. Tuulivoimala tuottaa laajakaistaista ääntä, myös pieniä taajuuksia, sekä alle 20 Hz infraääntä. Infraääniä, joista asukkaat rupeavat oireilemaan heti tuulivoimaloiden käynnistyttyä. Ei ole suurta vaikutusta asuuko yhden kilometrin päässä vai siellä 3–10 km etäisyydellä tuulivoimalasta, haittavaikutuksia on paljon. Päänsärkyä, unihäiriöitä, huimausta, pahoinvointia, korvien soimista tai tinnitusta, korvissa tuntuvaa painetta tai lukkiutumista ja jopa sydämen rytmihäiriöitä. Entäpä sitten maisemaa pilaava, rumentava vaikutus ja isojen tuulivoimaloiden näkyvyys.
Entäpä kun näitä tuulivoimaloita aletaan suunnitella ja rakentaa tietyllä alueella. Ensinnäkin lupaillaan hurjia vuokratuloja tuulivoimaloista vuodessa, enemmän kuin metsästä saisi myymällä. Annappas olla, jos menet vastustamaan ”vihreää siirtymää”, niin heti aletaan uhkailla metsien pakkolunastamisella ja väkisin tuulivoimaloiden rakentamisella. Metsää hakataan alta pois, jotta tuulivoimalat mahtuvat olemaan. Samaan aikaan vouhotetaan hiilinieluista, ettei saisi hakata metsää? Eikös tässä mennä perse edellä puuhun tai tuulivoimatolppaan, kun laajat alueet pitää hakata, jotta saadaan rakennettua isot jalustat voimaloille ja pitäähän sinne hyvät, leveät tietkin olla, jotta saadaan voimalat tuotua paikalle. Se on iso määrä puuta, mitä tuulivoimaloiden alta pois ollaan hakkaamassa ja on jo hakattu. Niin ja pitäähän se sähkökin saada sieltä pois siirrettyä, joten sähkölinjaakin varten tarvitaan hehtaari, jos toinen puutonta väylää.
Tuulivoimaloiden käyttöiän kerrotaan olevan semmoinen 20–25 vuotta, jopa 30 vuotta. Mitäpä tehdään, kun voimalan käyttöikä tulee päätökseen? Kuka purkaa tuulivoimalat pois ja miten lähes ongelmajätteeksi kelpaava laitos hävitetään? Vai tehdäänkö, kuten Saksassa – jossa maan 30 000 tuulivoimalan varalle ei ole olemassa minkäänlaista sitovaa kierrätysjärjestelmää. Tässäpä monelta kantilta paljon kysymyksiä ja varmaan mielipiteitäkin löytyy yhtä paljon kuin ihmisiä Suomessa.
Sinänsä en vastusta tuulivoiman lisäämistä, mutta aavistus maalaisjärkeä tämänkin siirtymän toteuttamiseen tarvitaan – aloitetaan nyt ensin vaikka siitä, että perinnemaisemiin ja asutuksen välittömään läheisyyteen ei tule tuulivoimaloista. Lääniä Itä-Suomessakin kyllä riittää, minne voimaloiden sijoitusta voidaan harkita. Samalla varmistetaan, ettei yhden ongelman ratkaisulla aiheuteta vielä isompia ongelmia.
Kirjoittaja on eduskuntavaaliehdokas (ps.) Varpaisjärveltä.