Metsän ja ihmisen keskinäistä kietoutuneisuutta ja ihmisen riippuvuutta metsästä oppii ymmärtämään metsässä, luonnossa olemalla. Metsä tietysti pärjää ilman ihmistä, mutta ihminen ei ilman metsää.
Ihmisen hyvinvointi saa metsästä monella tasolla: lämpönä eli energiavarantona, suojana eli kotien rakennusaineena, bioenergiana eli elinvoimana ja tasapainona, ravintona eli marjoina, luonnonyrtteinä ja riistana sekä immuunijärjestelmän luontaisen toiminnan ylläpidossa. Unohtamatta myöskään sitä, että suomalaisten vaurastuminen ja materiaalisen elintason kohoaminen ovat karjatalouden ohella nojanneet puuhun, puun myynnistä saatuihin tuloihin. Edelleen metsäteollisuus on merkittävä osa yhteiskunnassamme: puutuote- ja paperiteollisuuden hyödykevirrat olivat esimerkiksi vuonna 2019 yli 21 miljardia euroa.
Metsä antaa ihmiselle myös suhteellisuudentajua ja mahdollisuuden laskeutua läsnäoloon ja rauhaan mielen ohjaamissa, kaoottisissakin nyky-yhteiskunnissa. Usein tuntuu esimerkiksi unohtuvan, että vapaaehtoisen kestävän metsänhoidon sertifioinnin piirissä on yli 90 prosenttia suomalaisesta metsästä, kun vastaava luku maailmalla on vasta yli 10 prosenttia.
Metsätalouden opiskelujen alussa sain huomata, että periaatteet, joiden nojalla tahtoisin metsää hoitaa, olivat jo olemassa. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, kunhan vain perehtyisi asioihin. Lainsäädäntö ja kestävän metsätalouden suositukset takaavat mahdollisuuden uudistaa metsää luontoarvot huomioiden.
Merkittävä osa metsistä on edelleen yksityisomistuksessa (60 %) ja puunmyyntituloista jopa 85 prosenttia tuli yksityisille metsänomistajille vuoden 2020 tilanteessa. Näin soisi monestakin syystä olevan jatkossakin. Mikäli metsämaita lähdettäisiin sosialisoimaan muutenkin kuin nyt on ilmeisesti hiilinielujen osalta tehty, niin myös pörssiosakkeita omistavien omaisuutta pitäisi sosialisoida samaan tapaan.
Niinpä jos tällaiseen ehdoteltuun massiiviseen metsien suojeluun päädytään, se on tehtävä valtion mailla. Muutoin yhteiskuntajärjestyksemme perusteet on määriteltävä uudelleen ja voidaan ottaa esiin totalitarismin määritelmä. Se on hallintamuoto, jossa tietyn ideologisen tavoitteen, yhteiskunnallisen uudistusnäkymän nojalla ajetaan tavoiteltuja tuloksia - käytännön realiteeteista tai perusoikeusloukkauksista piittaamatta. Suomessa omaisuudensuoja on oltava myös yksityisillä ihmisillä ja metsänomistajilla.
Erilaisten metsän antimien nauttimisen mahdollistaminen ja erilaisten intressien yhteensovittaminen on tärkeää. Metsä ja näiden näkökulmien yhdistäminen on osa ratkaisua, kestävää elämää.
Kirjoittaja on FT, metsätalouden opiskelija, yrittäjä sekä eduskuntavaaliehdokas (kristall. sit.) Kiuruvedeltä.