Olin 70-luvulla kunnallisvaaleissa ehdokkaana, näkemyseroja ehdokasryhmästä ei tarvitse hakea, olen maatalon kasvatti – Maatalousyrittäjän poika. No tupaillat olivat tuolloin in-juttuja, niitä pidettiin hyvin monenlaisista asioista. Myöhemmin ymmärsin sen, kun heitä oman paikkansa uusijoita haluttiin edelleen päättäjiksi. Tyydyin silloin siihen ja hyvä niin, vaikka tuolloin minulle tehtiin ”karhun palvelus”, ja uutta kierrosta en ole ottanut.
Vielä tänään, 2020- luvulla somessa kuulee samoja säveliä, lauletaan siis samoja lauluja – kysyn itseltäni miksi? Ei herran tähden tämä voi olla totta. Eikö muutosta haluta tehdä?
Puhun nyt kevään eduskuntavaaleista ja komppaan 12.2. Iisalmen Sanomissa olleeseen Aulis Kärkkäisen, Edunvalvojat uusiksi -kirjoitukseen. Vaaleihin liittyvissä asioissa on oikeasti kyse niistä niin sanotuista uusista kasvoista ja yhteisten asioiden hoitamisesta niin paikallisista kuin valtakunnallisista. Ehdokkaista, joilla on kasvot ja he antavat ne äänestäjille tiedoksi, ja eivätkä piiloudu asioiden ja tekemisien taakse. Joillakin heistä on elämän tuomaa kokemusta, tietoa alansa asioista laajemminkin, vuosikymmenten kokemus työnsä kautta ja heillä on oikea asenne sanoa asiat meille tavallisille ihmisille meidän kielellä niin, että me sen ymmärrämme. He sanovat sen selkokielellä. Tämä vaatii oikeaa tieto-pääomaa ja sanallista ilmaisukykyä, että me äänestäjät huomaamme Suomen nykytilanteen, tulevaisuuden haasteet ja suunnan muutoksen tarpeen, kotiseutua unohtamatta.
Suomalaiseen asioiden hoitoon tarvitaan suunnanmuutos - järjen äänellä terästettyä toimintaa. Puheista ja vaalilupauksista on siirryttävä aitoihin ja oikea-aikaisiin tekoihin. Oletko huomannut, että asioita on vain kahdenlaisia, ne ovat töitä joista puhutaan ja sitten ne tehdään ja sitten on asioita joista puhutaan, puhutaan ja puhutaan...
Kurkistetaanpa nyt maaseudulle mistä meidän kaikkien ruokahuolto alkaa, siellä kasvaa meille jokapäiväinen syömisemme, sitä ruokaa mitä sinäkin tämän jutun lukija joka päivä tarvitset. Suomessa on tilastojen mukaan noin 40 000 tilaa, eri kokoisia ja eri näköisiä ja tuotannollinen toiminta sen mukaista. Tiesitkö, että niistä noin 8 000 tilaa tuottaa ja kasvattaa pääosan meidän päivittäisestä ruoastamme, sen osan millä on ruokahuollon kannalta merkitystä. Tämän luokittelun pohjana on tilan vuotuinen tuotto, eli sen on oltava yli 100 000 euroa, päästäkseen tuohon 8 000 tilan joukkoon. Meidän jokaisen päivittäisen ruoan tarpeen ja yleensäkin ruokahuollon kanalta on tärkeää, että ruokahuollon alkupää pidetään omissa käsissä ja toiminnassa kaikin keinoin.
Tätä juttua lukiessasi ja vähän sitä pohtiessasi ymmärrät varmaan sen, että kouluun ei mennä, lapsia ei opeteta, vanhuksia ei hoideta, kaupan hyllyjä ei täytetä ellei meillä ole ruokaa mitä syödä. Saati sitten uhkaava tilanne, ettei heitä meillä ole, ketkä ruoan meille kasvattavat, niin totta se on tämäkin, ei ne Hornetitkaan tyhjällä vatsalla lennä.
Uusien kasvojen, uusien ihmisten on vain nyt päästävä ohjaksiin hoitamaan yhteisiä asioita, tekemällä ne kerralla oikein ja oikeaan aikaan. Olen sitä mieltä, että orkesterin ensiviulunsoittajakin virittää viulunsa ennen orkesterin esiintymistä. Tämän tarinan päähenkilö en ole minä, vaan Vieremän maatalousyrittäjä. Hän on yksi noista ruoan tuottajista, hän on yksi tulevaisuuden suunnan muuttajista, hän on järjen äänen käyttäjä.
Kirjoittaja on Iisalmesta.