Kyllä mieleni niin ilahtui. Niin kävi vahvasti kun katsoin Savon Yrittäjien ja sen kaikkien jäsenyhdistysten etusivun kattanutta viestiä (Savon Sanomat 5.2.). Pääviesti oli juuri tuo ”Maaseutuyrittäjyys on Pohjois-Savon selkäranka”. Totta siinä on jokainen sana ja aina vaan parempaan pyrkiminen tavoittelemisen sekä tukemisen arvoista. Sama asia on myös vuosikymmenen ajan tunnistettu maakuntamme strategiassa, jolla haetaan Pohjois-Savon pysyvän pärjäämisen, hyvän elämän ja asumisen sekä elinkeinoperustamme kestäviä ratkaisuja.
Maaseutuyrittäjyys nojaa vahvasti ja monipuolisesti luonnonvaroihimme. Luonnonvaratalous – uusiutuviin ja uusiutumattomiin perustuva – tunnistetaan laajemminkin koko Itä- ja Pohjois-Suomen menestyksen kulmakiveksi. Luonnonvaratalous kattaa paremmin kokonaisuuden mikä sisältää vihreää taloutta ja vihreäksi siirtymäksi kuvattua toimintaa. Luonnonvaroja ei meiltä voida alueellistaa pois etelään. Ihmiset, työvoima, opiskelijat voidaan imeä etelään, jos harjoitetaan – ja on harjoitettu jo pitkään – uutta aluepolitiikkaa vain pääkaupunkiseudun kasvutarvetta ja vetovoimaisuutta korostaen.
Savon Yrittäjät ovat viestineet vastikään tiivistävänsä yhteistyötä suuressa edunvalvonnassa metsä-, ja maatalousyrittäjien kanssa. Suunta on ehdottoman oikea ja tarpeellinen nykytilanteessa. Ensimmäinen iso näytön ja onnistumisen paikka, myös yrittäjäjärjestöille yhteistyössä, on seuraavan hallituksen ohjelmaan saatavat viestit ja konkreettiset esitykset koko Itä- ja Pohjois-Suomen parhaaksi. Se on tärkeämpää kuin uusien alueellisten ohjelmien rustaaminen maakunnan sisällä. Niitä on jo riittävästi kunnissa ja maakunnissa. Ratkaisevampaa on ”isoon kirjaan” eli hallitusohjelmaan saatavat sitovat kirjaukset. Niillä punnitaan myös nykyisten ja uusien kansanedustajiemme todellista painoarvoa puolueissaankin.
Maaseutuyrittäjyys tarvitsee nyt runsaasti eri alojen ammattilaisia. On ollut hyvä havaita, että Pohjois-Savossa on toiminut tehokas Maaseutuammattiin -hanke. Sillä lisätään maaseutuammattien vetovoimaa sekä rakennetaan uutta arvostusta maaseutua kohtaan. Samaa sisältöä ja viestiä tarvitaan voimistaa ammattiopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnassa. Juuri nyt tarvitaan väkevää maaseutuammattien kunnianpalautusta. Hetki siihen on oikea muun muassa kansallisten ja globaalien ruokahuollon ratkaisujen paineessa. Maaseutuyrittäminen sekä luonnonvaratalous työurana ovat lisänneet kiinnostavuutta myös kaupunkinuorison ja esimerkiksi alanvaihtajien keskuudessa.
Positiivisuus ruokkii positiivista kierrettä monissa yhteiskunnan muutosilmiöissä. Siksi onkin tärkeää myös uutisoida vahvasti maaseudun uudesta elinvoimasta yksilön, yritysten, kuntien, kouluttajien, rahoittajien ynnä muiden yhteistyöllä aikaan saatuina.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva maakuntajohtaja Siilinjärveltä.