Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Vapaa sana Suomen kirjallisuuden suurin nimi? – Kivi, Leino, Runeberg, Sillanpää, Haanpää, Päätalo...

Niin kuka? Sitä olen minäkin joskus pohtinut.

Hän voisi olla Aleksis Kivi, suomalaisen romaanin ja näytelmän isä.

Tai joku suurista runoilijoista. Leino ja Runeberg ovat iskostaneet mielenmaisemaamme säkeitä, joita oppineetkin kuvittelevat ikivanhoiksi sananlaskuiksi.

Tarkkanäköisen kansankuvauksen ”päämiehiä” ei voi oikein sivuuttaa. Sillanpää, Haanpää, Päätalo.

Volter Kilpeä, tajunnanvirran taituria, harkitsisin henkilökohtaisemmastakin syystä. Olin työmatkallani ihan konkreettisesti lukenut Alastalon salissa ennen kuin luin samaan huoneeseen sijoittuvan kirjan Alastalon salissa.

Linnaakaan ei voi unohtaa. Epiikka on jykevää ja teemat tärkeitä, mutta pääteoksen vinoutunut historiakuva ja monien henkilöhahmojen karikatyyrimäisyys vie pisteitä.

Tuon kirjallisuutemme kaanonin ansiot ovat suuret. Mutta erään nostan vielä suuremmaksi. Ilman hänen työtään olisi tiedoissamme suomenkielisten kirjoitusten historiasta satojen vuosien ja tuhansien niteiden tyhjyys.

Hän on Fredrik Wilhelm Pipping.

Tästä saksalaisjuurisesta Porthanin oppilaasta tuli opettajansa jälkeen Turun Akatemian professori ja kirjastonhoitaja. Hän jatkoi Porthanin maineikasta työtä kirjaston kartuttamisessa. Suomenkielinen rahvaankirjallisuus oli molempien silmäterä. Sitten julma kohtalo, Turun palo vuonna 1827, tuhosi paitsi Akatemian kokoelmat, myös Pippingin oman laajan kirjaston.

Lamauttavasta järkytyksestä toivuttuaan Pipping sisuuntui ja aloitti alusta. Vaikka paljon oli lopullisesti menetetty, Pipping avustajineen sai kootuksi Helsinkiin muuttaneelle kirjastolle kokoelman, joka oli suurempi kuin tuhoutunut. Pipping laati teoksen nimeltään Luettelo Suomeksi präntätyistä kirjoista, kuin myös muutamista muista teoksista, joista löytyy joku kirjoitus Suomen kielellä tahi joku johdatus sitä tuntemaan.

Pippingin luettelo on käsite. Siinä listattuja painatteita on yli neljätuhatta. Ne alkavat Agricolan Abckiriasta ja päättyvät vuoteen 1855.

Onneksi Pippingin arvostus ei rajoitu tähän kolumniin. Hän sai jo elinaikanaan kosolti tunnustusta. Hänestä tuli senaattori, hän sai valtioneuvoksen arvon ja hänet aateloitiin. Hyvästä syystä.

Kirjoittaja on aprikointia harrastava kesäiisalmelainen.