Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Uskomatonta, eikö totta? – Suomen kieli sai virallisen aseman 1883, vaikka valtakunnan asukkaista 2 % oli suomenkielisiä

”Sivistystä ei Venäjän imperiumilta herunut, vaan sortoa ja sensuuria”, kirjoitti Mika Aaltola (IS, 9.7.2022) Ulkopoliittisesta Instituutista (UPI)

1960-luvulla elimme vastaavanlaisissa asenteellisissa tunnelmissa kuin nyt. Päinvastoin kuin Aaltola historianopettajamme Veikko Merioja (Viitasaarella) totesi, että ”1800-luku oli Suomen siihenastisen historian parasta aikaa”. Ruotsin vallan aikana olimme olleet lähes jatkuvasti kuluttavissa sodissa usein kaukanakin maamme rajojen ulkopuolella, esimerkiksi Pultavassa/Poltavassa (nykyisin Keski-Ukrainassa) 1709, ei siis pelkästään sodan uhreina omassa maassamme (Ryti 1941). Jo 1700-luvun lopulla suomalaiset upseerit alkoivat haaveilla itsenäisyydestä (Anjalan liitto).

Autonomia toteutui sitten ”Napoleonin sotien” tuloksena 1809. 1800-luvulla Venäjän alamaisuudessa rakennettiin paikallishallinto, koululaitos, rautatieverkkoa, Saimaan kanava ja saimme oman rahan. Suomen kieli sai ensimmäisen kerran maamme historiassa virallisen aseman 1883, vaikka suomenkielisten osuus oli noin kaksi prosenttia valtakunnan väestöstä. Mauno Koivisto kertoo kirjassaan ”Itsenäiseksi imperiumin kainalossa”, että suomalaisten asema Venäjällä (autonomisen alueen ulkopuolella) oli 1800-luvulla vahvempi kuin venäläisten asema Suomessa.

Aaltolan kuvaamaa sortoa ja sensuuria Suomessa esiintyi ”sortovuosina” (1899–1905 ja 1908–1917), paljolti syystä, että suomi menetti entisen asemansa virallisena kielenä. Siksi joku voi ymmärtää venäjänkielisten järkytystä, kun Ukrainan parlamentti päätti säätää ukrainan ainoaksi viralliseksi kieleksi 2014, lopullisesti 2019, eikä reagoinut EU:n kritiikkiin (”Venice Commission”, 9.12.2019).

Aaltolalla on oikeus omaan mielipiteeseensä (9.7.2022), kuten oli Veikko Meriojallakin, joka piti 1960-luvulla koulullamme akateemisessa hengessä juhlaesitelmänkin ”Venäjän imperialismista 1700- ja 1800-luvulla”, aikana, jolloin yleensä vain kommunistit ja ”partareuhakkeet” käyttivät sanoja imperialismi tai imperialisti.

Kirjoittaja on Iisalmesta.