Olen lukenut tänäkin syksynä monta julkisen talouden kestävyydestä huolestunutta kannanottoa. Kukapa ei kantaisi huolta siitä, miten ja mihin tarkoituksiin yhteisiä rahojamme käytetään? Suurimmat huolenaiheet liittyvät lainanottoon, muita maita huonompaan tuottavuuteen ja liian vähäiseen työssä käyvien ihmisten määrään. Mielenkiintoinen näkökulma on se, että tällä hetkellä työllisyysaste on korkeimmillaan kymmeneen vuoteen. Sekään ei kuitenkaan riitä ikäluokkien pienentyessä.
Eräs julkista taloutta kuormittava, mutta vähemmän keskustelussa noteerattu haaste on sairauspoissaolot. Työstä jäädään sairauslomalle eniten mielenterveyden ongelmien vuoksi. Mielenterveyden haasteet on myös yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeeseen erityisesti nuorilla aikuisilla. Kun samaan aikaan paasataan paremmasta tuottavuudesta, ihmiset työpaikoilla väsyvät, kuormittuvat ja sairastuvat. Tässä on jotain ristiriitaista.
Mielenterveyspoolin mukaan heikentyneen mielenterveyden kustannukset yhteiskunnalle ovat noin 11 miljardia euroa vuodessa. Jos mielenterveysperustaisia työkyvyttömyyseläkkeitä vähennettäisiin 10 prosentilla, kasvaisi bruttokansantuote parhaimmillaan puoli prosenttia. Mielenterveyden huomioinnilla olisi merkittävä vaikutus julkiseen talouteen. Ennen kaikkea olisi jokaisen yksilön, perheen ja työyhteisön etu, ettei kukaan sairastuisi.
Erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten jaksamisesta työelämässä kannetaan huolta – ja syystäkin. Mitä avoimemmin mielenterveyden haasteista puhutaan, sitä rohkeammin ihmiset uskaltavat ja osaavat hakea apua. Mutta ei ole kyse vain tabujen rikkomisesta, vaan kohtuuttomista työelämän paineista, kasvutavoitteista ja kiivaasta työtahdista. Ennen ajattelin, että kiire on itse luotu illuusio, ja jokainen pystyy vain omalla toiminnallaan säätelemään elämän kiireisyyttä. Nyt ajattelen toisin.
Kestävä talous perustuu siihen, että taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy ja syntyy kasvua. Mihin asti ihminen pystyy venymään talouskasvun hinnalla? Kestävä talous voidaan turvata vain, kun ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan pidetään huolta työelämässä.
Kirjoittaja on kansanedustajan avustaja ja kaupunginvaltuutettu (vihr.) Iisalmesta.