Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus Journalismilla on sisäisiä ja ulkoisia haasteita

Suomalainen journalismi on viime päivinä ollut vahvasti esillä tietokirjailija Katleena Kortesuon kirjauutuuden julkistamisen myötä. Teoksella on provosoiva nimi: Journalismin kuolema. Mitä medialle oikein tapahtui?

Kortesuon tarkoitus lienee hätkähdyttää, saada median kuluttajat arvioimaan lukemaansa, näkemäänsä ja kuulemaansa sekä journalistit katsomaan peiliin. Kortesuon mediakritiikki on osuvaa ja uppoaa.

Keskiviikkoaamuisessa MTV3:n haastattelussa Kortesuo totesi, että varsinkin nuoremmalla journalistisukupolvella on halu muuttaa maailmaa. Hän pitää sitä arvokkaana päämääränä, mutta katsoo maailman muuttamisen kuuluvan poliitikoille ja aktivisteille.

Journalistin tehtävä on sen sijaan hankkia maailman tapahtumista, yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä sekä päätöksenteosta totuudenmukaista ja monipuolista tietoa, jotta median käyttäjä voi sen avulla muodostaa oman mielipiteensä ja moraalisen arvionsa.

Kortesuon mukaan kokenut toimittajapolvi valitseekin objektiivisuuden, sillä he ovat valmiita kyseenalaistamaan omankin näkökulmansa. Toimittaja voi silti tietoisesti ja tiedostamattaan tehdä valintoja, jotka tukevat hänen omaa arvomaailmaansa. Aika moni journalisti tunnistaa tällaisen vaaran ja nostaa kätensä virheen merkiksi.

Asioilla on monta puolta. Luotettavan journalismin uhka on myös toimittajiin kohdistuva painostus, uhkailu ja rikosilmoitukset. Tämä on ollut Suomessa harvinaista, mutta määrä on kasvussa.

Pahimmillaan juttu voi uhkailun takia jäädä tekemättä tai ainakin jokin näkökulma tuomatta esiin.

Journalistin on kunnioitettava jokaisen ihmisarvoa oli sitten kyse etnisestä alkuperästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, poliittisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta tai vastaavasta. Tämä ei saisi kuitenkaan johtaa siihen, ettei näihin liittyviä mahdollisia negatiivisia ilmiöitä rohjeta tuoda asiallisella tavalla esiin.

Journalistien itsesensuuri rajoittaa journalismin kykyä hoitaa demokraattista tehtäväänsä tiedon välittäjänä. Tämä ei ole oikea suunta.

Painostus ei ole täysin vierasta yläsavolaisessakaan mediaympäristössä. Pääosin palaute, kriittinenkin, on asiallista ja tulee aiheesta. Se on hyvää ja kehittävää yhteistyötä.