Vapaa sana Sitku – Älä odota huomista tai eläkettä, todellisuus on nyt, elä nyt!

Teatterissa näyttelijä muuntautuu toiseksi henkilöksi. Pujahtaa rooliin ja kun esitys on ohi, palautuu hiljalleen omaksi itsekseen. Palautuminen ja irrottautuminen roolista on välttämätöntä, säilyttääkseen mielenterveytensä. Rankka duuni, johon moni ei kykene. Mutta oletko huomannut, miten me kaikki toteutamme itse kukin raskaita arkirooleja? Osaammeko palautua?

Aamun perheenäiti – paimennettuaan laumansa uuteen päivään, juoksee hiuksia harjaten kauppakassiinsa, soittaa vanhalle äidilleen tarkistussoiton, pesee hampaansa työpaikan pukuhuoneessa ja pukeutuu. Myös rooliinsa. Kahvikeskusteluissa kiristelee takahampaitaan hymyillen, jaksamatta enää kertoa olevansa toista mieltä. Säntää päivän päätteeksi supermarkettiin säästämään talousrahoja ja heräteostaa ale-tangosta pari numeroa liian pienen koltun kaappiin odottamaan varmasti takaisin palaavia nuoruuden mittoja. Tuntuu hyvältä. Se mahtuu – sitku.

Saarioisen äitien tarjoussilakkalaatikko säteilytetään samalla, kun vaatteet ja meikki vaihtuu iltaan sopivaksi. Ohimennen muistetaan riidellä, kumpi vie/hakee LainaLeenan ja samassa kauppakassi poikkeaa jäähallin pihaan, matkalla illan kokoukseen.

”Hei vaan, tässä on raha. Käy pizzalla, kun ei se silakkalaatikko maistunutkaan. Eikä sitten jäädä kylille luuhaamaan”!

Kiehkuroita valahtelee kasvoille ja halpa meikkivoide alkaa kuplia kiusallisesti. Mutta hymyillen hän unelmoi: ”Sitku oon eläkkeellä, sitten teen mitä ikinä oon halunnu”.

Ja sama oravanpyörä jatkuu vuodesta toiseen, kunnes tyhjän pesän syndrooma aloittaa valtavan muisteloiden tulvan, jolla pyrkii korjaamaan uutta elämäntilannetta. Vain herätäkseen eräänä aamuna siihen, ettei tiedä kuka ”sitku” sängyssään nukkuu ja mikä stylisti on täyttänyt vaatekaapin liian pienillä vaatteilla!! Tuntuuko tutulta?

Tässäkö tää oli?

Vangitsemme itsemme arkeen, tapoihin ja tottumuksiin. Unohdamme tavoitella tietoisesti onnellisuutta ja rentoutta kiireessä, velvoitteiden paineessa ja lohdutamme itseämme suurilla tulevaisuuden lupauksilla: sitku.

Ei. Ei. Ei. Nytku!

Riisu roolit ja maskit. Pysähdy. Osta vaikka teltta. Kirmaa sinne kaipaamaasi karaokeen.

Tai pompi kuralätäkössä supermarketin parkkipaikalla äänekkäästi hihkuen:

”Tätä en ole koskaan tehnyt, nyt sen teen!”

Ihan sama, kunhan koet edes hetken onnellisuutta.

Älä odota huomista tai eläkettä, todellisuus on nyt. Ja sinä arvokas!

Elänyt. Elä nyt!

Kirjoittaja on lapinlahtelainen kulttuurin ja yrittämisen moniottelija.