Hyvä lukija, en kiusaa sinua enää sortumalla samaan kuin puoli Suomea aivan liian monen päivän ajan eräänä tylsänä heinäkuuna, en kirjoita mursusta! Väitän että tämä sai jo ihan tarpeeksi mediahuomiota ja päivittelyä eikä minun tarvitse enää työntää lusikkaani soppaan.
Se mikä minua kiinnostaa ovat ilmiöt ja ihmisten käyttäytymismallit. En voi olla ihmettelemättä sitä intoa, jolla ihmiset menevät mukaan lähes mihin vain asiaan, kun heillä on tarpeeksi vapaa-aikaa ja tarpeellinen määrä todellisuuspakoisuutta.
Ollaanpa rehellisiä: Suomen talvi on pitkä, pimeä ja suurilta osin aika kurja. Kevään tullen kanssamme on nääntynyt, kaipaa leipää ja sirkushuveja.
Kesäsuomalainen on aivan eri eliölaji kuin talvisuomalainen.
Kesäsuomalainen on aivan eri eliölaji kuin talvisuomalainen. Hän laittaa päähänsä hassun hatun, pukeutuu kukkakuosiin, hymyilee varauksettomasti vieraalle ja harrastaa ilakointia joka talven aikaan ei kerta kaikkiaan käy kuuloonkaan.
Tähän media ja rahavirrat tarttuvat kapitalistin rautaisella kouralla ja toteavat tilaisuutensa tulleen: Tällähän voi tahkota rahaa!
Nyt myydään niitä hassuja hattuja ja kukkakuoseja – Ja niitä kepeitä, kivoja otsikoita, joita kesäsuomalainen haluaa mökkiterasilla lukea. Eihän kukaan jaksa jatkuvaa sotauutisointia, koronaa ja eri harmaan sävyjä. Antakaa minulle höttöä, kansa huutaa, vaadin kevyttä ja kivaa puuhaa, en aina jaksa maailmaa ympärilläni!
Kun oljenkorsi annetaan, siihen tartutaan kuin sika limppuun, tai kuten kesäsuomalainen vaikkapa Ruokolahden leijonaan (vanhemmat lukijat vielä muistavat). Kun nähdään mahdollisuus kääntää katse kohti jotain mukavaa johon keskittyä, tuntuu se turvalliselta.
Totta kai tämä kaikki on hyvin, hyvin alitajuista. Tuskin kukaan tiedostaen ammentaa elämäänsä sisältöä iltapäivälehtien otsikoista, mutta samanlaiset mekanismit toimivat monessa muussakin todellisuudesta irtautumisen tavassa: shoppailu, tv, rahapelit, päihteet…
Ihmisellä on kuin sisäsyntyinen tarve hakea lohtua, jotain Mukavaa. Ja usein se, mitä me sitten Mukavasti miellämme on vain pintaa, kuin iltapäivälehden otsikko joka ensi viikolla on saunansytykkeenä.
Kirjoittaja on laulaja, kansanmuusikko ja kulttuurityöntekijä.