Mielipide | Säästöpuukävelyissä kerrataan säästöpuuston merkitystä metsien monimuotoisuudelle

Metsäkeskuksen laatuloikka luonnonhoitoon-hanke on pitänyt kahden vuoden aikana kymmenen säästöpuukävelyä metsäomistajille. Viime tiistaina oli vastaava koulutus maakunnan metsureille ja konekuskeille Nilsiässä. Säästöpuukävelyissä on kerrattu säästöpuuston merkitystä metsien monimuotoisuudelle ja opastettu puuston jättämistä metsän eri kehitysvaiheissa. Vinkkejä on annettu myös miten puiden jättämisessä voi saada kustannussäästöjä.

Suomessa kasvaa 25 puulajia, joilla jokaisella on oma seurannaislajistonsa. Osa lajeista on kokonaan riippuvaisia tietyistä puulajeista. Näitä erikoistuneita lajeja on noin 2 000. Jos ei jätetä puita, ei jätetä mahdollisuutta lajeillekaan. Mitä vanhempia puut ovat, sitä parempia ne ovat lajien elinympäristöinä. Kun esimerkiksi männyn luontainen ikä Keski-Suomessa on 200–300 vuotta, jätetyt säästöpuut voivat tarjota turvaa lajeille jopa kolmen puusukupolven aikana. Siksi on tärkeää turvata jo kertaalleen jätetyt säästöpuut seuraavissa hakkuissa.

Säästöpuilla on toinen merkitys, kun ne kuolevat. Lahopuiden varassa elää Suomessa arviolta 5 000 metsälajia. Siksi kuolleen puun turvaaminen on yksi luonnonhoidon tärkeimpiä tavoitteita. Erityisen tärkeää on turvata lahopuun säilyminen metsää uudistettaessa, koska lahopuuta häviää ja pirstoutuu hakkuiden ja maanmuokkauksen yhteydessä. Kun elävissä puissa erikoistuneita lajeja on enemmän lehtipuissa, kuolleissa puissa lajeja löytyy enemmän havupuiden lahopuissa. Männyn tai kuusen maapuu lahoaa keskisessä Suomessa 70 vuotta ja sinä aikana lahoavat puut tarjoavat elinympäristön niistä riippuvaisille lahoille. Lahopuun määrä Pohjois-Savon metsissä on kasvanut pari vuosikymmentä ja on valtakunnan metsien inventoinnin mukaan noin viiteen kuutiometriin hehtaarilla.

Säästöpuita on nyt jätetty metsiin 30 vuotta. Koska säästöpuilla on isoin merkitys seurannaislajistolle riittävän vanhoina, jätettyjen säästöpuiden hyödyt alkavat toteutua vasta nyt. Luontolaadun seurantatiedon mukaan Pohjois-Savossa säästöpuiden jättämisessä on ollut parannettavaa. Kolmen viimeisen vuoden aikana sekä säästöpuiden määrä että laatu on kuitenkin korjaantunut merkittävästi. Siitä iso kiitos sekä metsänomistajille että konekuskeille. Se on osoitus siitä, että pidämme puuntuotannon rinnalla huolta myös metsäluonnosta.

Kirjoittaja työskentelee Suomen metsäkeskuksessa.