Vapaa sana Jaksaa, vielä vähän! – Kesälaitumet odottaa

Vuosi alkaa olla viimeisillään, lukuvuosi nimittäin. Vuodenvaihde jossa vuosiluku vaihtuu, ei ole aikoihin merkinnyt minulle juuri mitään. Tärkeämpi merkkipaalu vuodenkierrossa on Suvivirsi ja kevätjuhla, silloin jotain saadaan päätökseen ja alkaa ensin lepo ja sitten valmistautuminen uuteen lukuvuoteen.

Viimeisillä viikoilla jatkuva kiireen tuntu ja kaikenlaisten lisäpikkuasioiden hoitaminen vievät huomiota varsinaiselta opetustyöltä. Nauratti viimeksi tällä viikolla, kun yllätin itseni ajattelemasta, että kunhan tästä viikosta selviän, niin sitten helpottaa. Niin olen tainnut ajatella harva se viikko. Oppilaat saattavat ihmetellä sanoissaan sekoilevaa opettajaa, mutta ehkä hekin ovat jo niin väsyneitä, etteivät unohdukset ja väärät koepaperit enää ihmetytä.

Koulumme voitti arpajaisissa jackpotin ja pääsimme osallistumaan kansainväliseen monilukutaitoa ja ohjelmoinnillista ajattelua testaavaan tutkimukseen. Salaa vilkuilin oppilaiden tehtäviä ja huokaisin helpotuksesta, ettei minun tarvinnut tehdä varsinkaan sitä ohjelmointiosuutta.

Päästiin myös pitkän koronatauon jälkeen retkelle, taidetta testaamaan Kuopioon, missä näimme tanssiteatteria. Jälleen yleisö seurasi mykistyneinä, kuinka tanssilla voi kertoa tarinan. Esityksessä nähtiin ihan selvästi juoni, huippukohta ja suvantoja. Saatiin myös muistutus siitä, että taiteilemallakin voisi itsensä elättää.

– Ope! Mitä on politiikka? – Ope! Voiko mieskin olla leski? – Ope! Miksi teatterissa ei muka saa syödä karkkia? – Ope! Voiko aikuisena päättää, monelta herää? Näitä ja monia, monia muita kysymyksiä on pohdittu, vaikka ne eivät varsinaisesti tunnin aiheeseen olisikaan liittyneet. Olympialaisten aikaan tutkittiin, keitä ovat uiguurit ja nyt on puhuttu Ukrainasta.

Toisia ei kiinnosta mikään muu kuin mopot. Siispä ope on etsinyt heille moporomaaneja. Toiset eivät taas muuta tekisikään kuin lukisivat tiiliskiviromaaneja, heitä on vähän toppuuteltu. Ja moni on siltä väliltä: jokainen taaplaa tyylillään ja välillä on todettu, että seiska on ihan riittävä numero juuri nyt.

Kesälaitumien siintäessä silmissä toivon viileitä toukokuun viimeisiä päiviä. Helteiset aurinkopäivät kun syövät motivaatiota, myös opelta.

Kirjoittaja on iisalmelaistunut äidinkielenopettaja.