Pääkirjoitus Kulttuuri hyvinvoinnin välineenä

Juhlapuhujat tuovat esille kulttuurin myönteisen merkityksen. Käytännössä kulttuuri ja taide eivät kuitenkaan saa vankkaa tukea.

Taiteella on itseisarvonsa, mutta ihmisillä ja yhteisöillä on tapana välineellistää se. Noin kolmenkymmenen vuoden ajan taide ja kulttuuri on Suomessakin nähty terveyden ja hyvinvoinnin välineenä.

Asialle on saatu myös vahvistus koti- ja ulkomaisissa tutkimuksissa. On todettu, että kulttuurin kulutuksella ja kulttuuriharrastuksilla, joissa ihminen on mukana katsojana tai kuuntelijana, on positiivista vaikutusta terveydentilaan.

Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista yhdet painottavat sosiaalista pääomaa, toiset iloa ja merkityksellisyyden kokemuksia, kolmannet parempana koettua terveyttä.

Vaikka valtiovalta on tukenut aiheesta tehtyä tutkimusta, itse toimintaa on vaivannut rahoituksen puute.

Ylä-Savossa vielä 1980-luvulla kulttuurillekin laajasti ymmärrettynä, eli kulttuuritoimelle eri tapahtumien järjestäjänä, kansalaisopistolle, kirjastolle ja Ylä-Savon musiikkiopistolle, rahaa oli kohtalaisen hyvin jaossa sekä paikallisesti että valtiontukena.

1990-lama muutti tilanteen. Kulttuuribudjetit pienenivät siitä lähtien vuosi vuodelta.

Ollaan yhä kierteessä, jossa kunta tai muu taho ei syystä tai toisesta halua tai pysty antamaan jollekin tapahtumalle tai toiminnalle rahoitusta, jolloin valtionosuus putoaa tai häviää kokonaan ja se taas johtaa pahimmillaan toiminnan loppumiseen.

Nyt esimerkiksi vaarassa on Ahti Sonnisen aloitteesta vuonna 1971 syntynyt Lapinlahden musiikkileiri. Portaanpään opisto on viestittänyt, että korona johti valtionosuuksien pienentymiseen, minkä takia leirin järjestäminen tänä vuonna ei ole mahdollista.

Kolmas sektori on omalta osaltaan pitänyt kulttuurin ja taiteen puolta Ylä-Savossa. Ilahduttavaa on, että Iisalmeen on rekisteröity uusi alueen muusikoiden ja taiteilijoiden etua edistävä yhdistys, Iisalmen Muusikot ja Taiteilijat ry. Yhdistyksen perustajat ovat nuoria aikuisia.