Riikka Pirkkalaisen Vapaa sana Pääsiäisen ilosanoma on aina tuonut murheellisille lohtua ja rauhattomille rauhaa

”Viikon piästä suat sitten virpomapalkan.” Noin totesi minulle aina lapsuudessa Parikkalan ukki, kun palmusunnuntaina häntä virvoin. En ymmärtänyt yhtään, mitä hän tuolla tarkoitti. Enemmän vain harmitti, kun en tietenkään olisi suklaamunia tai pientä rahapalkkaa viikkoa malttanut odottaa.

Pääsiäisen perinteet ovat kirjavia ja rikkaita. Kevään juhlaa ja perinteitä yhdistää kuitenkin sanoma toivosta ja ilosta. Tänä keväänä tälle sanomalle on tilausta mielissämme enemmän kuin pitkään aikaan.

Ukrainalaiset kamppailevat sodan raakuuksien keskellä. He puolustavat isänmaataan, kuten Suomikin on joutunut tekemään. Terve ylpeys omasta maasta, omista juurista, kielestä ja kulttuurista yhdistää meitä.

Itsenäisyyden ja vapauden puolustaminen on tullut uudelleen ajankohtaiseksi maailmassa, jossa sotaa ei pitänyt enää kohdata. Rauhan ja sovun rakentaminen on palannut kansainvälisen politiikan päätavoitteeksi.

Malta oma osasi ja auta aina läheisiäsi.

Ukrainan tilanteen myötä Suomessa on herännyt ennen muuta vahva turvallisuuspoliittinen keskustelu. Kun maailma ympärillä muuttuu, totuttua linjaa ja ratkaisuja on pystyttävä tarkastelemaan uudelleen.

Turvallisuus on kaikkien yhteinen asia. Väistämättä edessämme olevat ratkaisut on pystyttävä tekemään niin, että kansallinen eheys säilyy – jopa vahvistuu. Se on ollut suomalaisen turvallisuuspolitiikan toimintakulttuuri, jonka arvo on nyt suurempi kuin aikoihin.

Suomen etu on poikkeuksellisen vahva maanpuolustustahto. Olemme kansa, joka haluaa ja pystyy puolustamaan omaa maataan sen jokaista sopukkaa myöten. Saman näemme myös Ukrainan kansan keskuudessa.

Kulttuuri on sivistystä. Pääsiäisviikolla on syytä korostaa yhteisen kulttuuriperintömme kautta pyrkimystä sivistyneeseen käyttäytymiseen kansojen kesken. Ukrainalaiset ovat joutuneet kohtaamaan julmuuksia myös siviilien keskuudessa. Sotarikokset ovat sivistyksen vastakohta.

Meidän on nyt toimittava monella politiikan tasolla yhtä aikaa poikkeuksellisen määrätietoisesti. Kansainvälisessä politiikassa on edistettävä rauhaa. Ensin tulitaukoa, sitten sovintoa. Valtakunnan politiikassa on tehtävä ratkaisuja Suomen turvallisuuden vahvistamiseksi ja ukrainalaisten siviilien auttamiseksi. Paikallisesti meidän on rakennettava koteja ja vastaanottava tunnelma sotaa tänne pakeneville. Jokainen voi tehdä osansa.

Parikkalan ukin kuoltua mummo on onneksi jatkanut kertomuksia sotavuosien jälkeisistä pääsiäisperinteistä Suomessa. Rajan takaa muuttaneet evakot elivät köyhyydessä uudessa elämänympäristössään. Palmusunnuntaina he virpoivat. Pääsiäislauantaina – viikkoa myöhemmin - he saivat palkkansa tuoreina pullina, leipinä ja muina leivonnaisina. Se oli juhlakauden keskellä paras tapa auttaa lähimmäistään.

Pääsiäisen ilosanoma on aina tuonut murheellisille lohtua ja rauhattomille rauhaa. Se on juhlien juhla, jonka yhdistävälle sanomalle on nyt tilausta.

Jos ukki eläisi, hän tietäisi opettaneensa ihmettelevälle lapselle viisaan elämänohjeen. Malta oma osasi ja auta aina läheisiäsi. Se on paras palkka juhlassa ja arjessa.

Kirjoittaja on keskustan puoluesihteeri ja Iisalmen kaupunginvaltuutettu.