Mielipide | Maatalouden huoltovarmuuspaketti ei turvaa toukotöitä

Kotimaisen ruuantuotannon tukemiseksi valmistellun paketin tavoitteena oli huoltovarmuuden turvaaminen. Maatalousyrittäjien ydintehtävä huoltovarmuuden kannalta on ruoan tuottaminen kansalaisille. Merkittävä kulminaatiopiste on kevätkylvöt, joihin kustannuskriisin keskellä kärvistelevät viljelijät valmistautuvat. Toukotöihin tukipaketista ei tullut helpotusta.

Nopeimmillaan apua on tulossa energiaveronpalautuksesta, jossa palautetaan korotetusti viime vuonna maatalouteen käytetyn energian veroja viljelijöille, tämä tapahtuu arvion mukaan heinäkuussa. Muuta konkreettista nopeaa apua ei ole tulossa, ellei tällaiseksi katsota maksuvalmiuslainojen takausta valtion toimesta. Kotieläintiloilla ei käytännössä vaihtoehtoja ole, vaan kevätkylvöt on tehtävä, maksoi mitä maksoi, mutta erityisesti kasvinviljelytilat varmasti pohtivat kannattavuutta nykyisillä polttoaineen ja lannoitteiden hinnoilla.

Tukipaketissa merkittävä osa maksetaan viljelijöille LFA:n eli luonnonhaittakorvauksen muodossa kaikille tukikelpoisille peltohehtaareille yhteensä 120 miljoonaa euroa. Tähän liittyy useampikin ongelmakohta. Ensinnäkin LFA-tuki on maksussa vasta lokakuussa, toiseksi se maksetaan kaikille tukikelpoisille peltohehtaareille ja kun satoa ei ole pakko korjata, niin osa siitä ohjautuu pelloille, joilla ei ole merkitystä huoltovarmuuden kannalta. Lisäksi eritoten Pohjois-Savossa on paljon laajentaneiden maatilojen raivaamia uudispeltoja, jotka eivät ole luonnonhaittakorvauksen piirissä.

Mikä sitten olisi ollut parempi ratkaisu? Sen sijaan, että tukea maksetaan kaikille LFA-tukikelpoisille pelloille, olisi voinut yksi mahdollisuus olla suunnata korotus kotieläintiloille LFA-lisäosan kautta. Kasvinviljelytilojen kohdalla olisi voitu hakea ratkaisua satokasvikriteerien kautta, jolloin korotettua tukea olisi maksettu vain niille peltohehtaareille, jotka todella tuottavat ja joista sato korjataan. Nämä korotukset pitäisi saada maksuun ennen kesää.

Huoltovarmuuspaketin koko 300 miljoonaa euroa on merkittävä, mutta valitettavasti siitä iso osa hajaantuu kohteisiin, joilla ei ole akuutin kriisin kannalta merkitystä. Tuet uusiutuviin energiamuotoihin tai ravinnekierrätykseen ovat paikallaan pitkän tähtäimen suunnitelmassa, mutta harvalla tilalla on tällä hetkellä voimavaroja tai pelimerkkejä näihin investointeihin. Erityisesti ihmettelyä on aiheuttanut 30 miljoonan tuki kosteikkoviljelyn tukemiseen osana huoltovarmuuspakettia.

Maatalousyrittäjien tilanne ei kohene pysyvästi tukipakettien vaan tuotteesta saatavan hinnan kautta, tämän edellytyksenä on koko ruokaketjun toimivuus ja oikeudenmukainen tulonjako. Korjaantuuko tulonjako ja tuottajille maksettava hinta vasta tilanteessa, jossa kilpailevaa tuontiruokaa ei olekaan enää saatavilla? Riskinä on, että tuolloin ei ole enää riittävästi kotimaisia tuottajia turvaamassa huoltovarmuuttamme.

maatalousyrittäjä,

Kiuruveden kaupunginhallituksen pj,

aluehallituksen jäsen