Markku Eestilän Vapaa sana Ruoantuottajat ansaitsevat tukensa – Suomen hallitus ei näytä haluavan kohdentaa tukia kaikille aktiivisessa viljelyksessä oleville pelloille

Koko sen ajan, mitä olen saanut olla kansanedustajana, Suomen maatalous on ollut enemmän tai vähemmän kriisissä. Juuri tällä hetkellä se on enemmän.

Syynä on tietysti Venäjän käsittämätön hyökkäys Ukrainaan, mikä on nostanut energian ja lannoitteiden hinnat pilviin. Saa nähdä mitä sodasta vielä seuraa, sillä kansainvälinen viljakauppa on vahvasti Venäjästä ja Ukrainasta riippuvaista.

Mutta jotakin on mennyt myös suomalaisessa maatalouspolitiikassa pieleen. Yleensä terveessä liiketoiminnassa kerätään taloudellista puskuria huonoja aikoja varten. Näin ei ole maataloudessa tapahtunut.

Maatalouden heikon kannattavuuden takana on pitkäaikainen trendi, jossa tuottajahinnat ovat jääneet huomattavan alas verrattuna muiden kulujen nousemiseen. Syitä on monia, mutta kyllä parin miljardin euron maataloustukien kansallisella kohdentamisella on oma merkityksensä.

Maatalouden tuet on alusta alkaen tarkoitettu kompensoimaan alhaista ruoan hintaa kuluttajille. Tuet kuuluvat siis lähtökohtaisesti aktiiviviljelijöille. Niin lukee myös Marinin hallituksen ohjelmassa. Noudattaako hallitus ohjelmaansa?

Suomen hallitus ei näytä haluavan kohdentaa tukia esimerkiksi aktiivisessa viljelyksessä oleville pelloille, jotka on raivattu vuoden 2004 jälkeen. Näitä korvauskelvottomia peltoja on Suomessa yli 80 000 hehtaaria ja ne ovat 90 prosenttisesti kotieläintiloilla. Suomesta on vastavuoroisesti poistunut muutamassa vuodessa noin 30 000 hehtaaria peltoa maatalouskäytöstä.

Tiloja pitää saada kehittää nimenomaan Itä-Suomessa.

Korvauskelvottomille pelloille ei kotikutoisten sääntöjen takia voida maksaa luonnonhaittakorvausta, ympäristökorvausta eikä kansallisia peltotukia. Korvauskelvottomuus pienentää aktiivitilojen tulosta keskimäärin 350–450 eurolla korvauskelvotonta hehtaaria kohden.

Sen sijaan harhapoluille ajautuneen tukipolitiikan takia halu siirtyä sellaiseen viljelyyn, jossa kulut eivät rasita, mutta tuet juoksee, on kova juuri heikon kannattavuuden ja tuotantopanosten jyrkän nousun aikana. Se ei ole viljelijöiden vika, vaan poliitikkojen vika.

Eikä tässä kaikki. Maa- ja metsätalousministeriö tiedotti juuri ongelmien keskellä: ”Euroopan komission marraskuussa julkaisema metsäkadon ehkäisemiseen tarkoitettu asetus koskettaisi toteutuessaan Suomessa etenkin naudanlihan tuotantoa. Ehdotuksen mukaan vuoden 2021 alusta ja sen jälkeen raivatulla pellolla tuotettu naudanliha ei olisi markkinakelpoista.”

Suoraan sanoen järkyttävää tekstiä Itä-Suomen kannalta. Missä on omaisuuden suoja? Missä on elinkeinon harjoittamisen vapaus?

Miksi peltoa ei saisi raivata tilojen kehittämiseksi, kun peltoa poistuu koko ajan ruoan tuotannosta? Istutetaan kompensaatioksi metsää tilalle. Tiloja pitää saada kehittää nimenomaan Itä-Suomessa, sillä muuten maatalous siirtyy entistä enemmän rannikolle Itämerta rasittamaan.

Suomen hallituksen ilmastoneutraliteettitavoite vuoteen 2035 mennessä on liian kova. Se iskee omavaraisuudelta ja Suomen taloudelta ilmat pihalle. Vähennetään päästöjä teknologisen kehityksen kautta ja taloudellista sekä sosiaalista kestävyyttä noudattaen. Niinhän on sovittukin.

Kirjoittaja on iisalmelainen kansanedustaja (kok.).