Pääkirjoitus Pienistä pulmista kasvaa isoja

Lapsuuden ja teini-iän tulisi olla iloista, huoletonta ja turvallista. Aikaa, jolloin saa kasvaa henkisesti ja fyysisesti eheänä ja tukea saaden kohti aikuisuutta.

Aikamme on tuonut perheille ja lapsille haasteita. Tämä näkyy kouluissa. Lasten kokonaisvaltainen hyvinvointi on alentunut. Joillakin ahdistus ja masennus valtaavat mielen.

Arjen keskellä huolista kertominen on lapselle luontevinta ja helpointa joko kotona tai koulussa. Kaikissa kouluissa ei kuitenkaan ole tarvittavalla ammattitaidolla kuuntelevia aikuisia. Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä.

Ylä-Savossa vakituinen koulupsykologi on Kiuruvedellä ja Pielavedellä kunnan perustamassa virassa. Näissä on myös työntekijät. Ylä-Savon sote -kuntayhtymällä on kolme virkaa, mutta vain yhdessä on työntekijä. Hän on käytettävissä Sonkajärven kouluilla ja kolmessa koulussa Iisalmessa. Muilta osin palvelua on pyritty järjestämään ostopalveluna, tosin heikolla menestyksellä.

Koulupsykologin virkoihin ei ole hakijoita. Resurssipulaa yritetään paikata psykiatrisilla sairaanhoitajilla. Esimerkiksi Kuopiossa ja osassa sen ympäristökunnista käynnistyy sosiaali- ja terveysministeriön tuella hanke, jonka myötä kuusi psykiatrista sairaanhoitajaa jalkautuu huhtikuussa kouluihin. Vastaavaa tavalla tilannetta on osin helpotettu myös Ylä-Savossa.

Pielaveden koulupsykologi Terhi Hartikainen kertoo (IS 9.3.), että koulukuraattorin ja moniammatillisen työryhmän yhteistyön sujuminen on lasten ja nuorten auttamisessa olennaista. Hän pohtii, että kouluissa tulisi yhdessä miettiä ja saada aikaan hyvinvointia tuottavia toimintamalleja. Hyvinvointi auttaa oppimiseenkin ja päinvastoin.

Kun virat ovat täyttämättä, matalan kynnyksen palvelujen tarve kasaantuu. Pienet ongelmat paisuvat isoiksi sekä pitkää ja raskasta hoitoa vaativiksi. Tarvitaan tahtoa ja uusia keinoja auttaa.

Huolista kertominen on lapselle luontevinta ja helpointa joko kotona tai koulussa.