Mielipide | Ylisuuri hirvikanta aiheuttaa monenlaista päänvaivaa

Maaliskuussa käydään taas vuosittainen hirvi- ja suurpetokantojen hoitoa käsittelevä neuvottelu Riistahallinnon ja sidosryhmien kesken. Lähtöasetelma on klassinen; toinen osapuoli tavoittelee mahdollisimman suurta metsästettävää hirvikantaa, kun taas toinen on aidosti huolissaan elinkeinonsa puolesta. Tavoitteet eivät tältä osin kohtaa.

Pohjois-Savossa ylläpidetään ainoana maakuntana Suomessa yhden hirven laajuista hirvihaarukkaa kantatavoitteen osalta. Hirvikantatavoite kaikilla maakunnan hirvitalousalueilla on 2,5 – 3,5 hirveä per 1000 hehtaaria. Tavoite ei ole järin kunnianhimoinen, eikä missään nimessä ota huomioon sidosryhmien näkemyksiä.

Metsästyslain mukaan Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain kuulla alueellisia sidosryhmiä muun muassa maatalous- ja metsävahinkojen huomioon ottamiseksi. Vaatimus vuosittaisesta laajemmasta sidosryhmien kuulemisesta lisättiin lakiin, koska haluttiin lisätä sidosryhmäyhteistyötä ja asiakaslähtöisyyttä. Silloisten uudistusten taustalla vaikutti Riistahallinto-organisaatiossa havaittu organisaation sisäänpäin lämpiävyys, mikä valitettavasti ei kadonnut lakiuudistustenkaan myötä. Riistahallinto ajaa edelleen metsästäjien asiaa, eikä maanomistajien huolta elinkeinon harjoittamisedellytyksistä oteta tosissaan. Toiminnan mahdollistaa metsänomistajien kannalta edelleen hyvin heikkotasoinen lainsäädäntö.

Hirvet aiheuttavat metsätaloudelle 50 miljoonan euron vahingot vuosittain. Näistä vahingoista 80 prosenttia olisi mahdollista poistaa ilman, että vaarannetaan hirvikannan elinvoimaisuutta. Maanomistajat hyväksyvät hirvet metsiinsä, mutta määrästä tulisi voida keskustella. Hirvihaarukan ylärajan pudottaminen 3 hirveen per 1000 hehtaaria ei vaaranna hirvikantaa tai tee metsästystä mahdottomaksi. Se kuitenkin tarjoaisi metsänomistajille mahdollisuuden harjoittaa elinkeinoaan taloudellisesti kannattavalla tavalla. Samalla se avaisi mahdollisuuden aidolle ja hyvälle yhteistyölle riistahallinnon, maanomistajien sekä muiden sidosryhmien kesken.

Tällä hetkellä suunta on Pohjois-Savossa täysin väärä. Metsästyslupia ei käytetä täysimääräisesti ja saalismäärät tippuvat. Hirvien aiheuttamien arvioitujen metsävahinkojen määrä nousi viime vuonna, samoin kuin vahingoista maksetut korvaukset. Metsästyslaki edellyttää, että myönnettäessä pyyntilupia on huolehdittava siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. On huomautettava, että säännös on tältä osin kaksiosainen ja edellyttää myös hirvieläinten aiheuttamiin vahinkoihin puuttumista. Toiminta ei tällä hetkellä täytä lain vaatimusta.

Ilmastonmuutos luo uusia uhkia muun muassa tuhohyönteisten ja erilaisten sään ääri-ilmiöiden muodossa. Metsien puulajisuhteita tulisi kyetä monipuolistamaan, jotta metsät pärjäisivät paremmin muutoksen edessä. Lehtipuuosuuden kasvattaminen on monin paikoin hirvien vuoksi mahdotonta. Metsät kuusettuvat, mikä altistaa ne erilaisille tuhoille. Puhdas kuusikko ei ole ihanteellinen metsien monikäytönkään kannalta. Hirvet vaikeuttavat metsätalouden harjoittamisen ohella metsien monikäyttöä ja ilmastonmuutokseen varautumista. Ja mitä luulette, miten metsien käyttöön mahtaa vaikuttaa hirvien myötä runsastuvat hirvikärpäset?

Pohjois-Savon metsävaliokunnan puolesta,

juristi,

MTK Metsänomistajat