Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Senni Martikaisen Vapaa sana Opiskelevan sukupolven loppuunpalaminen käy kalliiksi – Kohtalokasta niin inhimillisesti kuin yhteiskunnan kannalta

Helmikuun auringon säteissä kaikki näyttää kirkkaammalta. Kevään korvalla tehdään tärkeitä ratkaisuja, jotka tuntuvat elämää suuremmilta: Minne seuraavaksi opiskelemaan vai sittenkin töihin? Miten ylioppilaskirjoitukset sujuvat? Valmistuuko gradu ajoissa?

Kun kirjoitin ylioppilaaksi kuusi vuotta sitten, jäi suurin osa ikäluokastani välivuodelle. Nyt välivuotta ei vietetä lukion jälkeen, vaan moni jakaa lukio-opinnot neljälle vuodelle arvosanojen maksimoimiseksi. Taustalla on opiskelijavalintauudistus, jossa mahdollisimman hyvät arvosanat takaavat varmemmin jatko-opiskelupaikan. Ylioppilaskirjoituksissa menestyminen siis ratkaisee monen abiturientin korkeakoulupaikan – ja uuvuttaa opiskelijat jo lukiossa.

Lukiolaiset ei ole ainoa opiskelijaryhmä, jonka jaksamisesta pitäisi olla huolissaan. Korkeakouluopiskelijat on jätetty korona-ajan väliinputoajiksi. Tänä keväänä valmistuu ensimmäinen erä vuosikurssia, joka aloitti opintonsa syksyllä 2019 ja on opiskellut kaksi vuotta lähes täysin etäopetuksessa. Se on pitkä aika opetella opettajaksi, insinööriksi tai sosionomiksi Zoomin ja Teamsin välityksellä, puhumattakaan opiskelijaelämän ja yhteisöllisyyden puuttumisesta.

Pandemialla on ollut merkittävän syventävä vaikutus opiskelijoiden mielenterveyden ongelmiin, ja yhä useampi on tarvinnut apua. Korkeakoulujen terveydenhuollosta vastaavalle YTHS:lle on luvattu hoitojonojen purkamiseen lisärahoitusta, mutta asiaa pitäisi ajatella myös laajemmin. Jokin on ratkaisevalla tavalla pielessä, kun opiskelijat uupuvat jo ennen työelämää toisella asteella tai viimeistään korkeakoulussa.

Opiskelevien nuorten harteille kasautuu monenlaisia paineita tulevaisuudesta. Opiskeluaika on ennen kaikkea aikuistumisen ja itsenäistymisen aikaa, johon liittyy tasapainoilua opintotukien ja pätkätöiden välillä sekä loputonta pohdintaa siitä, millaista elämää haluaa elää, missä ja kenen kanssa. Useimmilla aloilla työtä riittää tekevälle valmistumisen jälkeen, ehkä jopa liikaakin. Esimerkiksi opetus- ja hoitoalan houkuttelevuus on laskussa ja moni harkitsee ammatinvaihtoa. Kun opintoputken päästä on pulpahdettu ulos, jäävät ratkaistaviksi vielä sellaiset asiat kuin kestävyysvaje, eläkepommi ja ilmastokriisi.

Kalleimmaksi käy opiskelevan sukupolven loppuunpalaminen. Sellainen olisi kohtalokasta niin inhimillisesti, mutta myös yhteiskunnan kannalta. Siksi olisi järkevää korjata opiskelijavalintauudistuksen valuviat, mahdollistaa jokaiselle tarvitsevalle pääsy mielenterveyspalveluihin sekä turvata opiskelijoille opiskelurauha eli riittävä toimeentulo, että opintoihin voi keskittyä kunnolla.

Jokin on ratkaisevalla tavalla pielessä, kun opiskelijat uupuvat jo ennen työelämää.

Isot muutokset opiskelijoiden tilanteen parantamiseksi vaativat lisää rahaa. Mutta muutokset on tehtävä, että maailma olisi pandemian jälkeenkin toiveikkaampi paikka nykyisille ja tuleville opiskelijoille.

Kirjoittaja on kansanedustajan avustaja ja kaupunginvaltuutettu (vihr.) Iisalmesta.