Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Miljoona päivää inhimillisiä ja yhteiskunnallisia tekoja

Ensiksi – onnea uusille aluevaltuutetuille Pohjois-Savossa, olette tärkeiden asioiden äärellä tulevaisuutta ajatellen! Tällä yhteisellä kannanotolla haluamme muistuttaa teitä päättäjiä, että muistattehan tulevissa uudistuksissa muistaa juuret, perinteet ja rautaisen ammattitaidon, joka yleisesti ottaen kolmannen sektorin toimijoilla on maakunnassamme.

Olemme kuunnelleet huolissamme uutisia, jotka ovat kertoneet lohdutonta kieltä ajastamme – työpajoja ja yhdistyksiä on lopetettu ja osa on ajautunut jopa konkurssiin rahoituksen vähentyessä. Kuulemma tarvetta työpajalle ei enää ole ollut. Tämä kyllä ihmetyttää meitä, koska vaikka maakunnan työllisyystilanne on parantunut, tiedämme, että pitkäaikaistyöttömyys on syventynyt. Alueellamme on avoimia työpaikkoja ennätysmäärä ja useat yritykset palkkaisivat välittömästi uusia työntekijöitä, jos niitä vaan olisi tarjolla. Mutta ei ole. Tai olisi, jos avaisimme silmiämme ymmärtämään paremmin osatyökykyisyyttä, työelämästä syrjäytymistä ja yksilöllisen tuen merkitystä tässä työssä.

Olemme kahden säätiön voimin Pohjois-Savossa jo vuosien ajan kohdanneet kasvokkain ja aidon tekemisen kautta yli 14 000 henkilöä, jotka ovat olleet palveluissamme yhteensä yli miljoona toteumapäivää. Vaikka työ itsessään on meille antoisaa ja merkityksellistä, voisi myös laskea, kuinka paljon olemme säästäneet työllämme yhteiskunnan korjaavan työn kuluja. Säätiöt perustettiin vuosina 2008 ja 2013 työllisyydenhoidon ja sosiaalihuollon tarpeisiin palvelemaan alueen työttömiä löytämään oman paikkansa yhteiskunnassa. Jo tuolloin tuotiin esille kohtaanto-ongelmaa, koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten haasteita sekä työpajatoiminnan tarpeellisuutta joustavien tukipalveluiden muodossa opinto- ja työelämäsiirtymiin. Nyt nämä samat ilmiöt ovat läsnä ehkä vahvemminkin kuin vuosia sitten. Digitaalisuuskin on varmasti tätä päivää ja tulevaisuutta, mutta sen nurja puoli on myös yhteisöllisyyden katoaminen ja osaltaan syrjäytymiskierteen ja pudokkuuden vahvistuminen.

Haluaisimme muistuttaa myös, etteivät kohtaamamme ”työttömät” ole mikään oma heimonsa syrjäytyneitä ja ongelmaisia ressukoita. Työttömyyden taustalla kun voi olla esimerkiksi satoja työhakemuksia tehneitä henkilöitä, jotka ovat tunteneet itsensä arvottomiksi, koska yhtäkään haastattelukutsua ei tullut. Näitä haasteita ei tulevaisuudessakaan ratkaista vain lääkehoidoilla, terapioilla tai digitaalisilla vempeleillä. Toki nämäkin ovat palveluissamme nykypäivää ja tarpeellisia, mutta miellämmekö sosiaalihuollon ehkäiseviksi palveluiksi myös esimerkiksi työpajat ja järjestöjen tekemän työn?

Jos meillä on yhteiskunnassamme aidosti tahtotilaa, yksi ratkaisu osaavan työvoiman puutteisiin on avata yhteinen keskustelu osatyökykyisyydestä ja ennaltaehkäisevistä toimista palveluiden järjestämisessä. Ratkaistaanko esimerkiksi nuorten mielenterveyshaasteet pohtimalla kuka hoitaa vaikean ja kuka keskivaikean masennuksen? Mitä nuoren elämässä tapahtuu sillä aikaa, kun hän odottaa palveluihin pääsyä? Paljonko tällainen hoito kustantaa verrattuna siihen, että nuori ohjattaisiin esimerkiksi työpajalle sosiaalityön tai oppilaitosten kautta?

Olemme vuosien ajan sitkeästi pyrkinyt selviytyä erilaisista muutoksista koronasta työllisyyskokeiluihin, mutta nyt olemme hämmentyneen epävarmoja mitä tapahtuu, kun palvelut siirtyvät hyvinvointialueiden vastuulle ja taloudelliset lähtökohdat siellä ovat vähintäänkin haasteelliset. Haluaisimmekin kuulla sekä kuntapäättäjiä että hyte-alueiden poliittisia toimijoita, siitä miten pitkäaikaistyöttömyys alueellamme konkreettisesti hoidetaan, etenkin kun perinteikkäitäkin järjestötoimijoita kaatuu jo nyt yksi kerrallaan?

Vetoammekin nyt teihin, arvoisat uudet aluevaltuutetut, että teette viisaita päätöksiä, joissa huomioidaan alueen kolmannen sektorin osaaminen. Jotta ei nyt menisi se kuuluisa ”lapsi pesuveden mukana”, kun asialistalla on sosiaalihuollon palveluiden, kuten esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen toteuttaminen maakunnassamme tai osatyökykyisten työelämäosallisuus. Vaikka koemme työmme säätiössä todella merkitykselliseksi, emme pysty tekemään sitä ilman kunnollista rahoitusta.

Palveluiden toteuttamisen painopiste tulee olla aidosti paikallisuudessa ja pohjoissavolaisen toimintaympäristön tuntemuksessa.

Erno Kääriäinen on toimitusjohtaja, Tukeva-säätiö sr

Tuula Hirvonen on toimitusjohtaja, Toimi-säätiö sr