Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Unto Eskelisen Vapaa sana Perimätieto hyvästä ja pahasta

Ihmisen perimä saatiin kartoitetuksi vuosituhannen alussa. Lähes kolmen miljardin euron hanke kesti kolmetoista vuotta. Nyt kenen tahansa koko genomin kartta valmistuu samana päivänä. Geenitiedosta on tullut paitsi monien tieteiden arkityökalu, myös kaupallinen riemuvoitto. Markkinoita ruokkii tiedon laaja sovellettavuus ja ihmisen himo tietää lisää itsestään.

Hyvästä vai pahasta?

Hyvää niin kauan, kun ei tutkita omia geenejä.

Se yleissivistää. Arkeologian ja kielihistorian kautta olemme tienneet, miten kantavanhempamme elivät ja puhuivat, mutta emme heidän sukulaisuudestaan lähiheimoihin. Nyt muinais-DNA kertoo siitäkin. Yhtä hienoa on, kun DNA-jälkien avulla saadaan satimeen vaarallisia rikollisia. Lääketieteessä geenikartoituksella ja -terapialla saadaan tehostetuksi vaikeiden sairauksien havaitsemista ja hoitoa. Esimerkkejä riittää.

Entäpä omat geenit? Niidenkin tutkimuksen hyväksymme huoletta silloin, kun sitä tehdään vapaaehtoisesti ja omasta kiinnostuksestamme. Sukututkimuksen geenitesti ruokkii mielikuvitusta - varsinkin, jos se löytää teettäjänsä etnisestä profiilista kaukaisia kansoja tai muista testin tehneistä uusia sukulaisia.

Epäily alkaa sitten, jos geenitietoja aletaan jostain syystä kerätä systemaattisesti koko väestöstä tai jos tiedon kauppa karkaa näpeistä. Tuo tulevaisuus ei ole mahdoton. Eikä nykykehityksellä välttämättä edes kaukana. Jo nyt meille mainostetaan mahdollisuutta välttää yleisiä sairauksia, kun ostamme tiedot perimämme heikkouksista. Totta on tuskin nimeksi, mutta kauppa käy.

Pahin skenaario eivät kuitenkaan ole rikolliset vaan niihin rinnastuvat valtiot.

Aivan kontrolloimatta eivät geenitiedon kauppa ja käyttö laajene. Länsimaissa lainsäädäntö asettaa monia rajoituksia. Esimerkiksi työhaussa tai henkilövakuutuksissa ei sallita syrjintää perimän perusteella.

Mutta lait suitsivat vain lainkuuliaisia. Alalla on muitakin. Arkaluontoisia tietojamme psykoterapiasta pankkitunnuksiin vuotaa massoittain vääriin käsiin. Olisi naiivia kuvitella, ettei geenitiedoille kävisi samoin. Kun tietoa on, anastajien nokkeluus riittää kyllä keksimään, miten se saadaan ja miten sillä tehdään tiliä.

Pahin skenaario eivät kuitenkaan ole rikolliset vaan niihin rinnastuvat valtiot, joissa lakeja ei ole tarkoitettukaan suojaamaan kansalaisia. Yksinvaltius ja totalitarismi valvovat kansalaisia vainoharhaisuuteen saakka. Kasvokamerat, urkinta ja verkkovalvonta kertovat ihmisistä paljon, mutta arvokkainta on saada haltuun heidän persoonansa käsikirjoitukset.

Historiasta löytyy kylmäävä analogia. Rotuoppi oli aikansa huipputiedettä. Se ei tiennyt geeneistä, mutta selvitti muilla menetelmillä ihmisten perinnöllisiä ominaisuuksia ja taustoja. Rotuoppi auttoi yhteiskuntia kehittymään paremmiksi, kun se pystyi jaottelemaan ja arvottamaan ihmisiä heidän periytyvien ominaisuuksiensa perusteella ja tunnistamaan ne yksilöt ja ryhmät, joiden yhteiskunta- tai elinkelpoisuus oli muita alempi.

Kirjoittaja on aprikointia harrastava kesäiisalmelainen.