Mielipide | Politiikka istuu huonosti hyvinvointialueelle

Näin ensimmäisten hyvinvointialueiden vaalien alla on alun arvostelun jälkeen yllättävää todeta kuinka aktiivisesti puolueet ovat ottaneet kantaa ja osaa vaalien mainontaan ja ehdokasasetteluun. Toivoa sopii, että myös äänestysaktiivisuus on samaa luokkaa.

Odotukset ovat korkealla nyt synnytettäviin hyvinvointialueisiin. Parhaiten tässä onnistutaan, jos koko alueen hyvinvoinnin kehitys kyetään turvaamaan lähipalveluiden tarpeita vastaavina ja tasapuolisina. Tämä tulee olemaan valittavan aluevaltuuston vastuulla.

Päättäjiltä odotetaan ensisijaisesti johtamiensa alojen ja alueiden hyvää tuntemusta. Sosiaali- ja terveysala sekä pelastustoimi ovat jo ammatillisestikin laajoja käsitteitä. Pelkästään niiden alueellisen nykytilanteen ja tarpeiden yksityiskohtaiseen ymmärtämiseen tarvitaan runsaasti asiantuntemusta. Vaatimusaste kasvaa, kun olevaa palvelutarjontaa rakenteineen peilataan tulevaan kysyntään ja haetaan tehokkaita toimintamalleja kokonaisuuden paremmaksi hallitsemiseksi.

Keskeistä uutta tässä on se, että sosiaali- ja terveydenhoidon aiempi pirstaleinen toimintakenttä monine hallintoelimineen korvataan/yhdistetään soveltuvilta osin yhdeksi verkostorakenteeksi ja kokonaisuutta johdetaan yhteisen hyvinvointialueen päätöksillä valtion rahoittamana.

Tärkeää tässä on oivaltaa, että kyse ei ole tavanomaisen poliittisen johtoelimen muodostamisesta vaan byrokraattisen tyhjäkäynnin välttämiseksi organisaatiosta, jonka osaaminen on lähellä koko hyvinvointialueen toimintaympäristössä tarvittavaa monipuolista asiantuntemusta. Tämä on paras lähtökohta yhdistää nopeasti jo olevia tietoja ja tarpeita sekä alueellista asiantuntemusta toisiinsa.

Toki kaikki on nyt kiinni äänestäjien valinnoista. Politiikassa toimivat yksinkertaiset pelisäännöt. Valta ja raha ohjaavat. Ideologiat sopivat valtiollisiin mutta jo heikommin kunnallisiin vaaleihin.

Alueilla sen sijaan ei ollenkaan koska kaikki tekeminen ja voimavarat tulee kohdistaa valtuustosta alkaen hyvällä asiantuntemuksella alueellisesti ja toimialakohtaisesti tiedon ja tekijöiden verkottamiseen hyvinvoinnin tasapuoliseksi ja riittäväksi tarjoamiseksi alueen asukkaille. Alueilla ei ole tilaa, rahaa eikä tarvettakaan poliittisille väännöille. Riittää jos alueiden kunnat ja seudut kamppailevat omista eduistaan mutta sitäkin vedätystä tulisi nyt välttää.

Valtuustopaikkojen jakautumisesta tulisi kyetä päättelemään, ettei kilpahuudanta ole paras strategia, kun alueen keskuskaupunki haalii noin puolet paikoista. Tulisi nähdä koko alueen yhtenäinen tasapuolinen kehittäminen ja yhteisten toimien järkiperäinen sijoittaminen kaikkien edun mukaisena. Tässä meillä Pohjois-Savossa varsinkin Kuopiolle lankeaa suuri vastuu.

Soten ja pelastustoimen aluevaltuustot ja näiden itsemääräämisalueet ovat hyvä kehitysaskel. Uudet hyvinvointialueet ovat hyvä alku ja mahdollisuus jatkaa puhtaalta pöydältä itsenäisesti kunkin alueen erityispiirteisiin parhaiten soveltuvaa palvelurakenteen kehittämistä hyvässä yhteistyössä alueen kuntien ja valtiovallan kanssa.

Iisalmi