Sanna Kurosen Vapaa sana Lopun alkua – Vuoden vaihtuessa ei todellakaan vaihdu mikään muu kuin vuosiluku

Hyvää loppiaista! Tähän loppuu sitten se yletön juhlinta, ettäs tiedätte. Tosin koko loppiainen on kristillistä hapatusta, oikeastihan se paha Nuutti joulun pois viepi vasta 13. päivä. Mutta mitä siitä tulisi, jos sydäntalvella pidettäisiin hauskaa kolme viikkoa Tuomaasta Nuuttiin? Ei mitään. Siispä huomenna viimeistään arki ja härkäviikot alkakoot! Olkoon arkemme ilotonta itsemme rankaisemista!

Mistä tulivatkin mieleen uuden vuoden lupaukset. On ihmeellinen ajatus, että joidenkin mielestä sillä siunaamalla, kun kalenteri vaihdetaan toiseen, myös ihminen vaihtuisi toiseen. Sellaiseen, joka lopettaa tupakoinnin, laihduttaa kesäkuntoon, on tipattomalla tammikuun ja alkaa kuntoilla joka päivä. Ehkä kolme päivää se uusi ihminen asuu teillä, sitten se vanha minä tunkee sohvalle työpäivän jälkeen käsi haroen niitä viimeisiä alekonvehteja. Vuoden vaihtuessa ei todellakaan vaihdu mikään muu kuin vuosiluku.

Ravitsemusasiantuntija Patrik Borgista minä pidän. Joskus luin hänen haastattelunsa, jossa hän painotti sitä, ettei kukaan tarvitse mitään erikoisia dieettejä. Kroppa tietää, mitä se haluaa. Minun kroppani haluaa suklaata ja punaviiniä, toisinaan jopa ylettömästi. Olen aina kuunnellut kehoani. Ja ostanut isompia housuja.

Jos jotain loppiaisen jälkeiseltä elämältä haluaisin, niin sitä, että siivooja siellä Intternetissä vahingossa kompastuisi virtajohtoon ja koko roska kaatuisi. Koko maailmasta. Ihan vaikka vain vuorokaudeksi. Sitä epätoivoa ja kihinää olisi niin kutkuttava seurata, kun aateekoot eivät toimisi. Nuoriso hyppisi seinille jo vartin päästä, kun ei olisi mitään tekemistä. Etätyöläiset saisivat ylimääräisen vapaapäivän.

Tilanteen jatkuessa joutuisi kirjoittamaan asiansa paperille, etsimään jostain arkistosta kirjekuoren, nuolemaan merkin ja etsimään postilaatikon. Siinä menisivät asiat tärkeysjärjestykseen. Ihan jokaisesta pikkuasiasta ei viitsisi kenellekään kirjoittaa. Tai sitten lehtien yleisönosastoja jouduttaisiin laajentamaan kolmen aukeaman laajuisiksi. Että kuka auraa Pekankatua ja onko missä kaupassa kotimaista ananasta? Makkaralahdessa on ehkä nähty kissa irti ja sitten Prisman parkissa kolhittiin Teslaa, näkikö kukaan? Sitten odotettaisiin ainakin kolme päivää, kun viestiin tulisi vastine. Kihelmöivän jännittävää!

Somevaikuttajat joutuisivat oikeisiin töihin, vaikka postinkantajiksi, koska heitä tultaisiin tarvitsemaan rutkasti lisää. Tai pankkiin lukemaan pankkikirjasta, paljonko tuolla peruskoulun lehtorilla on tilillä rahaa ja voiko hänelle antaa neljäkymppiä. Ja leima kirjaan.

Epätoivoisimmat kävisivät mummolassa, sillä siellä oli nähty kirjahylly.

Hirveintä olisi perheissä keksiä, mitä tehdä, kun pleikkarit ja suoratoistopalvelut eivät toimisi. Mitä illalla voisi tehdä? Ullakolta kaivettaisiin pölyinen Kimble ja Monopoli. Epätoivoisimmat kävisivät mummolassa, sillä siellä oli nähty kirjahylly. Kokeeksi sieltä otettaisiin muutama opus matkaan ja sitkeimmät saisivat luettua jo sivulle kymmenen. ”Tämä lukeminen on niin hankalaa, kun pitää ajatella koko ajan”, somevaikuttaja puuskahtaisi turhautuneena ja heittäisi Puppe-kirjan seinään.

Onneksi kuitenkin syyllinen kaaokseen löytyisi, töpseli löytäisi takaisin paikalleen ja kaikki olisi kuin ennenkin. Ikävä kyllä.

Kirjoittaja on iisalmelaistunut äidinkielenopettaja.