Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Anna Fältin Vapaa sana Miksi me juhlimme joulua? – Mennäkseni vielä kauemmas historian hämärään

Sanalla joulu on sama muinaisgermaaninen alkuperä kuin skandinaavisella sanalla jul, molemmat tulevat sanasta joka tarkoittaa vain “juhlaa”. Suomen kieleen on jäänyt siis elämään myös sana juhla, joka jo ihan joka korvaan kuulostaakin samanlaiselta kuin germaanisten kielten lapsenlapset yule, jól tai jul. Alunperin oli siis vain keskitalvi ja isot bileet, sittemmin tuo juhlapäivä adoptoitiin näille leveyspiireillekin rantautuneeseen kristinuskoon ja alettiin viettää enemmän ja enemmän sellaista joulujuhlaa minkä nyt tunnemme.

Historiallisesta näkövinkkelistä on suurin osa nykyisestä joulusta kuitenkin hyvin uutta perinnettä: joulukuusi alkoi yleistyä vasta pitkälle 1900-lukua päästyämme, riisiä ei täällä pohjoisessa ole kovin kauaa tunnettu mutta näin vaan syömme kaikki “joulupuuroa” nykyään, punatakkisen joulupukinkin keksi amerikkalaisen Coca Cola Companyn mainosväki! Meillä Suomessa on vielä 1800-luvulla juhlittu sahtia juoden, leikkien oljilla tuvan lattialla ja peläten hirmuista joulupukkia, jolla ihan kirjaimellisesti oli siis pukinsarvet päässä.

Mennäkseni vielä kauemmas historian hämärään, ja siis kirjaimellisesti hämärään: Mitä alunperin juhlimme, kun oli tämä suuri yksinkertaisesti nimetty Juhla, niin talvipäivänseisausta. Entisessä Juliaanisessa kalenterissa osui tämä valon ja pimeyden juhla noin 13. joulukuuta kohdalle ja monessa pakanakulttuurissa onkin juhlittu suuresti tuona päivänä. Kolmetoista on ollut pyhä luku, koska vuodessa on 13 täysikuuta, tätä lukua on kutsuttu “jumalattaren luvuksi”, ei siis varmastikaan mikään sattuma, että marttyyripyhimys Lucian kuolemaa on alettu sittemmin juhlia samana päivänä. On juhlittu valoa ja pimeyttä, auringon paluuta, hedelmällisyyttä, jumalatarta, uutta elämää. Jumalattarista puheen ollen on muinaisskandinaavinen kansanusko tuntenut Lusse-nimisen pelottavan demonin näköisen naishahmon, jota juhlittiin, kyllä vain, kolmastoista joulukuuta. Ei ihme että Lucia-kulkueet tarttuivat tiukemmin skandinaavisten kielten alueille: Lusse oli hieman helpompi vain kääntää Luciaksi kuin koettaa myydä ihmisille täysin uutta hahmoa palvottavaksi.

Vanhimmat skandinaavisen joulun perinteet ulottuvat noin 6000 vuoden taakse Mustanmeren länsirannoille, ja siihen on liittynyt valtava määrä erilaisia uhrijuhlia kuten eläin- ja veririittejä. Kreikassa tammikuu merkitsi hääkuukautta, jolloin juhlittiin jumalten Zeuksen ja Heran avioliittoa. Suomessa oli vielä 1500-luvulle saakka tapana mennä jouluna naimisiin. Lisäksi Tiernapoikien perinteen juuret ulottuvat muinaiskreikkalaiseen Dionysia-juhlaan.

Tiesitkö muuten, että poikaporot pudottavat sarvensa talvella, eli ne jouluiset pukinpulkkaa vetävät hahmot eivät suinkaan ole mitään Pettereitä! Siperian ja Saamen alueen naispuoliset shamaanit pukeutuivat myös poronsarviin ja punavalkoisiin nuttuihin ja juhlivat taivaalla lentävää porojumalatarta. Sattumaako? En usko…

Miten ikinä juhlitkin joulua hyvä lukija, juhlihan hyvin ja omannäköisesti!

Poikaporot pudottavat sarvensa talvella.

Hyvää joulua!

Kirjoittaja on laulaja, kansanmuusikko ja kulttuurityöntekijä.