Mielipide | Muistisairaudet lisääntyvät – Mitä pitäisi tehdä?

Suomessa on tällä hetkellä arviolta yli 190 000 muistisairasta ja määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Muistisairaiden lisäksi on noin 200 000 ihmistä, joiden kognitiivinen toimintakyky on heikentynyt tai rajoittunut. Muistisairaudet ovat yleisempiä iäkkäässä väestössä, mutta sairautta ilmenee myös työikäisillä. Muistisairaudet haastavat hoivaresurssiamme: täällä Pohjois-Savossa monissa kunnissa ikäihmisten määrä suhteessa muuhun väestöön kasvaa merkittävästi seuraavien kymmenien vuosien aikana.

Muistisairauksiin liittyy yhä häpeää, joka nostaa yksilön kynnystä hakeutua lääkärille ja hoitoon pääsy hidastuu. Muistisairauksiin liittyy myös paljon tietämättömyyttä. Työikäisten kohdalla muistisairaudet helposti yhdistetään uupumus- tai masennusoireisiin. Lisäksi eri muistisairauksien diagnosoinnissa on haasteita: perusterveydenhuollossa ei diagnoosin saamiselle nähdä välttämättä kiirettä eikä täsmällisiä tutkimuksia tai kuntoutusta katsota aina tarpeellisiksi.

Muistisairaan itsensä ja yhteiskunnan palvelutarpeen ja kustannusten näkökulmasta tärkeää olisi keskittyä sairauden oireiden tunnistamiseen mahdollisimman varhain. Lisäksi yksilöllinen ja oikea-aikainen hoitopolku sekä kuntoutus ovat keskeisiä. Näissä mahdollisuuksissa on suuria alueellisia eroja. Vakavissa muodoissaan ja sairauksien loppupäässä inhimillinen hoito vaatii erityisosaamista ja kallista ympärivuorokautista hoivaa. Tulevalla Pohjois-Savon hyvinvointialueella on vastuu muistisairaiden sujuvien hoito- ja palvelupolkujen kehittämisessä.

Muistisairaudesta kärsivä on usein ahdistavassa ja vaikeassa tilanteessa, mutta sairauden vaikutukset ulottuvat myös muistisairaan perheeseen ja läheisiin. Yksilöllisen hoito- ja palvelupolun suunnittelussa tulisi huomioida läheisten tilanne entistä paremmin. Informaatiota ja tietoa eri tukipalveluista on hajautuneesti saatavilla ja tuen etsiminen jää pitkälti sairaan itsensä tai läheisten tehtäväksi. Ennen kaikkea tukipalvelut, edunvalvonta-asiat ja tulevaisuuden suunnittelu ovat kokonaisuuksia, joihin tulisi sairastuneen ja läheisten saada ammattilaisten apua yksilöllisessä hoito- ja palvelupolun laadinnassa.

Omaisten tuessa neuvonnan rooli korostuu: ennaltaehkäisevää toimintaa on se, että perhe ja muistisairaudesta kärsivä saavat ajoissa oikeanlaista informaatiota. Tarvitaan byrokratian sujuvoittamista, jotta omainen voisi nykyistä helpommin hoitaa muistisairaan asioita edunvalvojana ja/tai omaishoitajana. Toivottavasti tulevalla hyvinvointialueellamme Pohjois-Savossa palveluitamme ja toimintatapojamme muutetaan muistinkestäviksi, jotta muistisairaudesta kärsivät ja heidän omaisensa voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja vanhuusaika ei mene vain päivästä toiseen selviytymiseen.

Anne Roponen

Sairauden vaikutukset ulottuvat myös muistisairaan perheeseen ja läheisiin.

YTM (vihr.)

aluevaaliehdokas Iisalmesta