Mielipide: Mielenterveys- ja päihdepalvelut Pohjois-Savon hyvinvointialueella – Digitalisaatio ja etäpalvelut eivät korvaa henkilökohtaista kontaktia

Kaikilla ei ole tietokonetta tai älypuhelinta digiyhteiskunnassa pärjäämiseksi. Kuvituskuva Paula Pohjamo

Terttu Ruotsalainen

Kuluneen syksyn aikana on ollut lehdistössä useita kirjoituksia mielenterveys- ja päihdepalveluista ja niiden toimivuudesta. Keskustelua on käyty muun muassa palvelujen järjestämisestä sekä työnjaosta perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Totta on se, että kansallisesti ja maakunnassa täytyy panostaa mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tunnistamiseen, neuvolatoimintaan, matalan kynnyksen palveluihin, yhteistyön ja hoitoketjujen toimivuuteen ja kehittämiseen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä sekä henkilökunnan kouluttamiseen. Myös psyykkisesti sairastuneiden läheisiä tulisi tukea. Tehtävää on todella paljon, mutta miten esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalvelut paranevat?

Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, digiyhteiskunta ja digitaalisia palveluja tulisi kehittää ja parantaa jatkuvasti julkisella sektorilla. Kyllä näin, mutta mielenterveys- ja päihdepalveluja ei paranneta ja kehitetä digiloikalla. Digitalisaatio ja etäpalvelut ovat hyvä lisä, mutta ne eivät korvaa henkilökohtaista kontaktia. Kyse on siitä, että potilaiden, asiakkaiden täytyy kohdata ja keskustella mielenterveys- ja päihdeasioista sosiaalihuollon- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Vaikka kuinka ollaan digiyhteiskunnassa, kaikilla kuntalaisilla ei ole tietokoneita, tabletteja ja älykännyköitä. Tietokoneet osaavat huonosti kuunnella, niillä ei ole tunteita, eivätkä ne katso asiakasta ja potilasta samalla tavalla suoraan silmiin, siten kuin ajatteleva ihminen kykenee tekemään.

Suomi on menestynyt työllä, yrittäjyydellä ja koulutuksella. Koulutustaso on Suomessa erittäin korkealla tasolla. Meillä on laadukkaat ja toimivat koulutuspalvelut ja oppilaitokset perusasteelta yliopistokoulutukseen saakka. Olipa kyse mistä ammatista tahansa, työntekijöiden koulutustason ylläpitämiseen ja parantamiseen kannattaa aina panostaa.

Mielenterveys- ja päihdepalveluita parannettaessa keskiöön nousee ainakin kaksi asiaa; riittävät henkilöstöresurssit ja henkilökunnan koulutus. Osaava ja hyvin koulutettu henkilöstö tulee nähdä ensisijaisesti voimavarana, menestystekijänä. Riittävät ja asiantuntevat henkilöstöresurssit on oltava, jotta asiakkaat ja potilaat saavat tarvitsemiaan palveluita.

Elämä on koko ajan yhtä kilpailua. Suorittamisen paineet ovat kovat, erityisesti jos olet työelämässä. Nuorilla, työttömillä ja eläkeläisillä on omat huolenaiheensa. Mielenkiinnon kohteena tulee olemaan myös se, millaisen toiminta- ja keskustelukulttuurin hyvinvointialue ja kunnat keskenään luovat, koska kuntien tehtävänä on huolehtia hyvinvoinnin edistämisestä ja elinvoiman ylläpitämisestä. Kuntien tehtävänä on huolehtia siitä, että meillä kunnissa on virikkeellinen ympäristö. Meillä on oltava toimivat ja laadukkaat muun muassa opetus-, kirjasto-, kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja kansalaisopiston palvelut. Tehtävää jää paljon edelleen kunnille. Myös näillä kuntien järjestämillä ja tuottamilla palveluilla on merkitystä, kun keskustellaan esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluista.

Aluevaltuutettujen täytyy olla yhteisellä asialla, tekemässä työtä kuntalaisten parhaaksi ja hyväksi. Yhteinen tahtotila täytyy olla se, että kuntalaisten tarvitsemat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut paranevat entisestään. Julkiset sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut kuuluvat meille kaikille, myös maakunnan reuna-alueiden kuntalaisille.

yhteiskuntatieteiden tohtori

aluevaaliehdokas (kesk.)

Lapinlahti

Kommentoi