Pääkirjoitus: Töissä ja omaishoitajana

Tarja Lappalainen

Tarja Lappalainen

Juhla- ja vaalipuheissa omaishoitajien työtä luonnehditaan arvokkaaksi ja jopa korvaamattomaksi. Sekin tunnustetaan, että raahaa säästyy, kun kansalaiset hoitavat omaisiaan, eikä hoivaa tarvitsevalle ole tarvetta järjestää ammattimaista hoitoa kotiin tai paikkaa palvelutaloon.

Arjessa moni omaishoitaja on kuitenkin yksin. Taloudellista tai käytännön tukea on yhä niukasti saatavilla, vaikka omaishoitajien jaksamista onkin pyritty kohentamaan vapaapäivillä ja ulkopuolisilla jaksohoidoilla.

Meneillään olevalla omaishoitajien teemaviikolla on nostettu esiin erityisesti työssä käyvien omaishoitajien asema.

Yli 700 000 suomalaista eli joka kolmas työikäinen huolehtii läheisestään ansiotyön ohessa. Hoivatilanne on usein kuormittava ja työssä jaksaminen voi olla uhattuna.

Omaishoitajaliiton projektipäällikkö Matti Mäkelä arvioi, että läheishoivan ja ansiotyön yhteensovittamisen kokonaisuus on ajateltava uudelleen. Työssäkäyvillä omaishoitajilla on oltava aina mahdollisuus valita roolinsa ja saada läheisensä hoitoon tarvittava tuki.

Tämä vaatii joustoa myös työelämältä, mahdollisuutta tehdä lyhennettyä työpäivää tai -viikkoa, liukuvia työaikoja ja hybridimalleja.

Hoivatilanne on usein kuormittava ja työssä jaksaminen voi olla uhattuna.

Omaishoito on hoitajapulasta kärsivälle yhteiskunnalle varsin järkevää ja taloudellista toimintaa. Omaishoitajia täytyy tukea. Jos omaishoitaja väsyy, myös hoidettavan saama hoito heikkenee. Lopputulos voi molempien kohdalla olla ikävä.

Omaishoitajat tekevät työtään suurella sydämellä ja rakkaudella. Siinä ilmapiirissä on hyvä hoidettavankin olla, niin vanhuksen, lapsen kuin kenen tahansa.

Kommentoi