Pääkirjoitus: Hersyvä kieli pagista

Tarja Lappalainen

Tarja Lappalainen

Karjalaisuuteen yhdistyy mielikuvissa välittömästi iloisuus, ahkeruus, sitkeys ja karjalanpiirakat. Missä karjalaisia on koolla, siellä laulu raikaa ja soitto soi.

Aika monen yläsavolaisen sukujuuret juontavat itärajan taakse jääneeseen Karjalaan joko vanhempien, toisen vanhemman tai isovanhempien kautta. Omakohtaisia muistojakin kotikunnaista on vielä niillä, jotka lähtivät sieltä talvi- tai jatkosodan aikoihin hyvin pieniä askelia ottaen.

Muistoista on mukava pagista. Karjalan kieli on hersyvää, vieläkin monivivahteisempaa kuin monet murteemme. Parhaillaan vietettävän karjalan kielen teemaviikon tavoitteena on herättää kiinnostusta kieleen ja sen elvyttämiseen. Karjala on kielenäkin katoamassa – ainakin uhanalainen.

Siirtokarjalaisten noin kahdeksan vuosikymmentä sitten mukanaan tuoma kieli ja kulttuuri ovat olleet elinvoimaisia. Vaikka eri puolille Suomea hajautetut evakot joutuivat rakentamaan elämänsä alusta uudelleen, joskus jopa kaltoin kohdeltuna, he säilyttivät valoisan luottamuksensa tulevaisuuteen.

Evakot olivat osaavia muun muassa ruoanlaitossa ja kädentaidoissa. Ajan myötä palasia taidoista sulautui osaksi heimorajat ylittävää kansanperinnettä. Karjalainen kulttuuri ja siihen paljolti liittynyt ortodoksisuus rikastuttivat suomalaisuutta, ja tekevät niin edelleen.

Siirtokarjalaisia pidettiin aluksi kummallisina ja heidän puhettaan outona. Nyt heidän tekemäänsä kovaa työtä ja kieltäkin osataan jo arvostaa. Sama pätee saamelaisiin, ilman tätä kansallista vähemmistöä Suomi ei olisi niin monitahoinen ja mielenkiintoinen maa kuin se tänään on.

Jöröt suomalaiset tarvitsevat värikästä kulttuuria ympärilleen. Pidetään kielet ja samalla kulttuurit voimissaan.

Karjala on kielenäkin katoamassa – ainakin uhanalainen.

Kommentoi