Mielipide | Pikkujoulusta entiseen tapaan – Kerrankin kuullaan johtajien suusta, miten firma on menestynyt tekijöidensä ansiosta

Nyt kun on päästy hieman huokaisemaan pandemian tuomista rajoitteista, niin pikkujoulujuhlia suunnitellaan pidettäviksi. Ennen vanhaan ne olivat selvä piikki avioerotilastojen nousussa. Ja ne meni suurin piirtein näin.

Koko syyskauden ajan firmoissa kiersi osallistumislipuke pikkujouluihin tai käytiin suullisesti konttuurin puolella ilmoittautumassa. Sitten suunniteltiin juhlan ohjelmaa. Johtajat olivat hyvin innovatiivisia illan onnistumiseksi. Olihan pikkujoulu usein suorittavan portaan palkitsemistilaisuus.

Kerrankin kuullaan johtajien suusta, miten firma on menestynyt tekijöidensä ansiosta. Johtamistroikka ei halua kateellisuuksia tuoda tilaisuuteen, sillä pelkona on kravatin kiristyminen loppuillasta. Tilataan läskiä ja lotinaa pöydän antimiksi.

Alkuillasta pienempi pomo jakaa litteät kossupullot tilaisuuden keventämiseksi. Samalla varoittaa, ettei kossupulloa saa avata tilaisuudessa vaan kotona aattona. Tunnelma on hyvin seesteinen alussa ja kyräillään toisia kuin olisi pieru tullut vahingossa. Odotellaan kuka avaa puujalkavitsien saldon. Pohjia ottaneet mölisevät ja niitä yritetään rauhoitella jo alkuillasta.

Sitten on palkittujen vuoro. Johtaja luettelee nimiä, jotka ovat pitempiaikaisia tekijöitä. Saavat ansaitut tinaruusut ja laatat. Näille taputetaan ja nyt on keventynytkin ilmapiiri hieman. Pikkupomo yrittää vitsailla liian kireässä pikkutakissaan, miten on saanut työyhteisön tekemään tulosta. No tätä kehujaa ei palkita vaikka kuinka kiittelee ylempiään. On jo seuraavana vuorossa lempattavana ulos koko firmasta.

Yleistä mölinää. Lauletaan siinä perinteiset laulut: Onkos tullut kesä talven keskelle ja Joulupukki. Sitten alkaakin ruokailu ja mässätään kuin porsaat, niin possun takajalkaa. Ahneudella on kuitenkin hankala loppu: siinä ratkeaa parin naisen asusteet. Miehet tietävät, jotta syömällä rosollia tulee aamuyöstä värikkäimmät laatat.

Kuten kuuluukin tanssitaan, ensin avioparit. Yrittävät valssata näyttävästi vaikka sivusta näyttää kuin heinänteolta. Otetaan napsuja ja olutta. Pian alkaa leirit hajota ja emännät juoruavat tietenkin niistä, jotka eivät ole mukana. Kehutaan asusteita. Miehet ovat korkanneet ne lahjaputelit ja möyryävät kuin innostuneet sonnit.

Kun naisporukasta lähtee yksi “meisseli Masan” mukaan tanssilattialle, heti toinen naikkosista huikkaa toiselle miten mauton mekko tuolla on päällä. Muistuttaa lähinnä uistinta. Nauretaan siihen saakka, kun heitä on taas kolme. Masa on saanut lisänimensä kun on sähkömies. Tietenkin poikamies ja hieman naisiin kallellaan.

Mutta ilta jatkuu ja jossakin pöydässä jo riidellään. Hätiin menevät tarjoilijat, kun yksi alityönjohtaja on saanut köniinsä. Pari miestä tormuutetaan ulos ja vaimot on mielissään, kun ukot on pellolla. Alkaa firman pikkujouluvehkeily. Johtajaa yritetään liehitellä ja yksi nainen ehdottaakin jatkolle Kojoottiin. Mikäpä siinä kertoo tuo päällikkö, firman piikki on siellä auki. Kun pidot loppuu ja ukot sammuu, on aika saada taksit pääovelle. Toiset jatkavat kunnes aamu valkenee. Estot hävinneinä sitten mennäänkin vääriin osoitteisiin. Tappelusta on tullut jopa ensiapukeikka.

Kun seuraava viikko tehdään taas töitä, on työpaikalla melko hiljaista. Pari avioeroa on laitettu vireille ja yksi pomo on saikulla nokka murtuneena. Firman johtaja on kuitenkin tyytyväinen. Se pomohan on vähennettävien listalla ja työteho on noussut. Niin ja ensivuonna uudelleen. Kun on oikea joulu, niin perheessä vaimo saa hienon yöpuvun palkinnoksi siitä, kun mies on tullut pikkujoulusta putkan kautta kotiin. Tämä oli ennen, nyt en tiedä, kun ei niissä piireissä enää liiku.